torstai 29. elokuuta 2013

Synnytys Turkissa

Olen aiemmin kirjoittanut raskauden seurannasta Turkissa täällä. Muutamalta lukijalta on tullut pyyntöjä jutusta millaista oli synnyttää Turkissa, kuinka sairaalapalvelut toimivat ja miten raskaana olevaan suhtauduttiin. Raskaus on Turkissa kovin yhteisöllinen asia ja se huomioidaan joka paikassa, neuvoja satelee niin miehiltä kuin naisiltakin, vaikka miehet eivät edelleenkään ole usein synnytyksissä mukana, ei raskaus tai synnytys ole vain naisten heiniä vaan mielipiteitä ja tietoa tuntuu olevan vähän kaikesta molemmilla sukupuolilla.

Itse synnytin yksityisessä sairaalassa ennen lakiuudistusta, jonka mukaan sektiota ei saisi enää vain haluamalla vaan siihen täytyy olla lääketieteelliset perusteet. Uskoisin ettei suurempaa muutosta ole edelleenkään yksityisellä sektorilla, sillä rahalla saa mitä haluaa, sen sijaan abortin saaminen ainakin joissakin sairaaloissa on sitä koskevan lakimuutoksen jälkeen kiristynyt. Ainakin omalta terveysasemaltani jaetaan mukisematta synnyttäneille ehkäisypillereitä eikä ainakaan omalla kohdalla ole ollut kyselyitä toisesta mahdollisesta lapsesta. Turkin nykyinen hallituspuoluehan kuuluttaa monilapsisten perheiden perään joka käänteessä ja tukia onkin tiedossa, 3 lapsisen perheiden vanhemmille mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä synnytyksen jälkeen, suurperheiden äideille aikaistettua eläkettä ja mitähän muuta onkaan vielä luvassa.

Oma lääkärini oli valmistautunut luonnolliseen synnytykseen mutta käynnistämisyrityksistä huolimatta mitään ei tapahtunut, joten päädyimme lopulta sektioon. Turkissa sektioon lähdetään huomattavasti löyhemmin perustein kuin Suomessa mutta omalla kohdallani asia ei ketuttanut ollenkaan, tuskaisen olon ja ja aikoja sitten menneiden lapsivesien vuoksi olin varsin tyytyväinen lääkärin suositellessa sitä. Olimme tulleet sairaalaan jo edellisenä yönä, sääntönä oli että 48 t lapsvesien menon jälkeen jotain on alettava tapahtua tai ainoaksi vaihtoehdoksi jää sektio. Raskautta seurannut lääkärini oli myös synnytyslääkärini, jonka kanssa päätökset tehtiin. Sairaalassa isät otettiin synnytykseen mukaan vaikka se harvinaista tuntui olevankin, miestäni ei leikkaussaliin kuitenkaan laskettu sillä sektiossa läheskään kaikki lääkärit eivät sitä hyväksy, kaikki kävi nopeasti ja mies jätettiin ovien ulkopuolelle ihmettelemään. Tätä ennen hän ehti nakata kameramme (!) leikkaussalin hoitajalle, joten tallenteena on erinäisiä otoksia sektiosta.

Lapsikuolleisuuden vähentyminen Turkissa.
                                                    
Sektio meni hienosti, väkeä tuntui olevan kuin pipoa, mieleen on jäänyt mukava anestesialääkäri, joka apulaisensa kanssa laittoi epiduraalin, sekin meni onneksi kivuttomasti sekä tietysti leikkaava lääkärini herra Taner. Olin mieheni mukaan kaiken kaikkiaan leikkaussalissa 45 minuuttia, tyttö tuotiin ulos puolessa tunnissa, ensin tarkastukseen ja sen jälkeen isän syliin. Heti leikkauksen jälkeen tyttö tuotiin minulle ennenkuin tikkejä aloitettiin laittamaan. Heti leikkauksen jälkeen hoitajat isän ja tytön kanssa odottivat huoneessamme, ohjeita imetyksen aloittamisesta  sateli ja leikkaussalin vaatteita vaihdettiin omiin. Pää oli ihan pyörällä ja nälkä ja jano kova.

Tyttö oli sairaalassa vierihoidossa, isälle laitettiin oma peti huoneeseemme, hoitajat olivat napin painalluksen takana ja tulivat heti tarvittaessa. Ensimmäisen vuorokauden aikana oman tilani lisäksi he tarkkailivat tyttöä, hyvä niin sillä itse olimme niin pyörryksissä ettemme tajuneet oikein tehdä mitään. Tyttö syntyi pari viikkoa etuajassa, oli pieni syntyessään, terve ja suloinen kuin mikä, pilkisteli meitä pienen sairaalapinniksen rakosista ruskeilla nappisilmillään. Hoitajien lisäksi meitä kävi tarkkailemassa lääkärini, tytön lastenlääkäri ja osastolääkäri, viimeisenä päivänä saimme ohjeita ravitsemusneuvojalta sekä minulle että tytölle. Hoitajat huolehtivat imetyksen ohjaamisesta, pulloruokinnasta tarvittaessa ja tsekkailivat muutenkin onko vaipat vaihdettu oikein ja muuta mitä houruissaan oleville vanhemmille ei tule heti mieleen. Nukuin sairaalassa hyviä unia varastoon.

Me vietimme sairaalassa 3 päivää, mikä on normaali aika Turkissa, maksoimme synnytyspaketista noin 600 €, jos omasta halusta haluaa olla lisäpäiviä sairaalassa vaikka lääkärin mielestä olisi valmis kotiutukseen, joutuu lisäpäivistä maksamaan. Jos lapsi tarvitsee tehohoitoa, kannattaa muistaa että yksityisellä sektorilla lähes kaikesta maksetaan ja selvittää miten siirto valtionsairaalaan hoituu ja millainen on lähin sellainen varustukseltaan. Jos mahdollista, kannattaa harkita yksityistä vakuutusta, joka kattaa synnytyksen ja hoidon, näiden vakuutusten tulee olla yleensä voimassa vuosi ennen todettua raskautta, joten niihin on hyvä varautua etukäteen, osa vakuutusyhtiöistä tarjoaa erillisiä synnytyspaketteja. Yksityisellä sektorilla sektioiden teko on arkipäivää, valtion puolella taas suositaan luonnollista synnytystä, oman raskautta seuraavan ja synnytyslääkärin valinnassa kannattaakin olla tarkkana. Jos epäilet ettette ole samalla aaltopituudella, vaihda lääkäriä. Jos lapsi on perätilassa, vauvan kääntäminen on hyvin harvojen suosittelema vaihtoehto, tällöin vaihtoehtona on sektio, äidin tila ja sairaudet saavat lääkärin tekemään melko nopeasti sektiopäätöksen. Maan korkea sektioiden osuus, noin 50%, sai aikaan lakimuutoksen viime vuonna, jolla sektioita pyritään vähentämään.

Jälkiviisaana ja muutaman muun täällä synnyttäneen ulkomaalaisen kanssa juteltua on hyvä tietää:
  • Lääkäreiltä saa yllättävän huonosti ohjeita, pitää osata kysyä itse
  • Osa lääkäreistä kieltää seksin raskauden alkuaikoina
  • Synnytyslaukkuun pitää pakata ihan kaikki mukaan, sairaalat eivät tarjoa vaippoja, vanutuppoja, vaatteita vauvalle eivätkä äidille
  • Jos lääkärillä on epäily sektion mahdollisuudesta, kielletään syöminen ja juominen ennen synnytystä
  • Synnytyksen jälkeen jonkun tulisi olla äidin ja lapsen luona, vierailijalle on varattu oma paikka ja yleensä ruuat ja sänky, erityisesti tärkeää valtionsairaaloissa, yksityisellä ei välttämätöntä vaikka yksin jätetty äiti ja vauva saavatkin hoitajat kohottelemaan kulmiaan
  • Raskauden seurannan aikana sisätutkimuksia tehdään harvakseltaan, sen sijaan ultraus joka käynnillä, joita varsinkin yksityisellä sektorilla on tiuhaan tahtiin
  • Konservatiivisissa sairaaloissa miesten vierailut, puhumattakaan osallistumisesta synnytykseen, ovat tarkkaan rajattuja
  • Monille ulkomailla opiskelleille lääkäreille luonnollinen synnytys ja isän osallistuminen ovat tulleet tutuiksi
  • Raskauden aikaiset ruokaohjeistukset poikkeavat jonkun verran Suomesta
  • Turkissa oletetaan että raskaana olevan sukulaiset ohjaavat ja neuvovat lääkärin ohella
  • Sukulaiset ja ystävät saattavat ampaista sairaalaan, turkkilaisilla ei ole ymmärrystä sen suhteen että perhe haluaisi olla keskenään tai levätä
Kotiuttamisen jälkeen sairaalassa on yleensä yksi tarkistus muutaman päivän sisällä, tarvittaessa vielä toinen, tämän jälkeen kukin päättää missä lapsen seuranta kouluikään asti hoidetaan, valittavana on yksityisten sairaaloiden lastenlääkärit tai valtiollinen sağlik oçaği eli terveysasema. Itse valitsimme jälkimmäisen, joka on maksuton ja toiminut kohdallamme loistavasti, siitä lisää täällä.

Suomalaisena kannattaa miettiä synnytyspaikkaa harkitessa rahakysymystä, jos kuulut paikallisen SGK-järjestelmän piiriin, kannattaa kysellä yksityisten sairaaloiden synnytyspaketteja, joista järjestelmään kuuluva hyötyy, valtionsairaalaa kannattaa käydä ihan katsomassa, jos siellä harkitsee synnyttävänsä. Tärkeää on löytää hyvä seurannan hoitava lääkäri. Mahdollinen yksityinen vakuutus on tietysti paras ratkaisu, kattavimpien hinnat nousevat vain jo melko korkealle. Tässä esimerkkinä Yapikredin rajaton synnytysvakuutus. Kaupungeissa sairaalapalvelut ovat kehittyneitä, sen sijaan maaseudulla kotisynnytykset ovat vielä tavallisia.

Toinen harkitsemisen arvoinen asia ovat paikalliset sukulaiset, selvitä onko heidän tapana tunkea koko joukolla sairaalaan, kotiin auttelemaan pitkäksikin aikaa, jos turkkilainen kulttuuri on vieras, voi viikkoja nurkissa auttelemassa oleva sukulaislauma käydä hermoille, vanhan kansan rouvilla on vielä tapana toimia päällepäsmäreinä vähän kaikessa. Suvuissa on eroja, itse en olisi kestänyt ylenmääräistä huolenpitoa ja anopin ottamaa johtovastuuta. 

14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista luettavaa. Synnytin täällä Israelissa,ensimmäistä kertaa täällä asuessa,mutta siitä on jo sen verran aikaa että käytännöt ovat reilusti muuttuneet (parempaan suuntaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on isoja eroja eri alueiden valilla, vuoristossa on viela paikkoja, joihin talviaikaan tiet ovat kiinni ja synnytys tapahtuu monesti kotona ilman toivoa paasysta sairaalaan jos niikseen olisi.

      Poista
  2. Mielenkiintoista lukea naisten synnytystarinoista ja niihin liittyvistä käytännön asioista ulkomailla. Itse kuvittelin aiemmin että tulevia lapsia synnyttäisin tulevan mieheni kotimaassa, Nepalissa, mutta päätimme että Suomessa olisi hyvä sen kannalta että lapset saisivat Suomen kansalaisuuden, mutta myös siksi että itselläni olisi tuttu ja turvallinen olo kun tietää, miten hommat hoituu meilläpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin olisin synnyttanyt Suomessa ellen olisi tuntenut oloani turvalliseksi taalla, olen ihan samaa mielta etta on tarkeaa tuntea olevansa tilanteen tasalla ja luottaa laakariin, kielellinen ymmarrys laakarin ja henkilökunnan kanssa on myös aika tarkeaa.

      Poista
    2. Kansalaisuuden saamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa missä syntyy tai synnytetään. Lapsi saa aina automaattisesti äidin kansalaisuuden. Vaikka sitten syntyisi missä.

      Poista
    3. Hei anonyymi, siis missä?? Hyvin monissa maissa lapsi saa automaattisesti sen maan kansalaisuuden jossa syntyy, eikä äidin kansalaisuudella ole sen kanssa mitään tekemistä - ellei äiti sitten hoida asioita niin että lapsi saa myös hänen maansa kansalaisuuden.

      Poista
    4. Hei anonyymi, siis missä?? Hyvin monissa maissa lapsi saa automaattisesti sen maan kansalaisuuden jossa syntyy, eikä äidin kansalaisuudella ole sen kanssa mitään tekemistä - ellei äiti sitten hoida asioita niin että lapsi saa myös hänen maansa kansalaisuuden.

      Poista
    5. Tassa oli varmaan kyseessa omasta nakökulmasta eli suomalaisen naisen synnyttama lapsi saa aina aidin kansalaisuuden (= suomen kansalaisuus) automaattisesti, huolimatta synnytyspaikasta, eri maiden lakisaadöksista sitten taas riippuu toisen ( mahdollisen isan tai synnytyspaikan) kansalaisuuden maaraytyminen.

      Poista
  3. Tuttuja tuntoja. Olen sitä mieltä, että turkkilainen synnytykseni oli paras. Vaikka sitä ei pitäisikään ääneen kai sanoa, koska se on "epäisänmaallista" ja "epäsairaanhoitajamaista" (jonkinasteinen toivottu keisarinleikkaus).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koska Turkissa niin moni synnyttaa sektiolla, puuttuvat taalta naisten sotatarinat synnytyksista, tai sitten olen ollut vaarissa porukoissa? Niin se varmaan on etta hienosti mennytta sektiota ei saisi liikaa kehua ja minahan en edes tieda mita on suurella ponnistuksella synnytys, paaasia etta kaikki meni hyvin ja sailyimme terveina.

      Poista
  4. Mun täytyy korjata toi kansallisuus juttu.Lapsi saa vaan automaattisesti äidin kansallisuuden jolleivat vanhemmat ole naimisissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nain on eli lapsi saa suomen kansalaisuuden aitinsa mukaan syntyi sitten missa vaan,sen sijaan saako lapsi mahdollisen eri maalaisen isan tai aidin kansalaisuutta maaraytyy kunkin maan lainsaadannön mukaan.

      Poista
  5. Seka Suomessa etta Turkissa yks.sairaalassa normaalin alatiesynnytyksen kokeneena voin sanoa, etta kylla oli aika erlaista touhua kuin Suomessa. Mutta tulipahan koettua sitten luomusynnytys ilman minkaan valtakunnan kipulaakitysta (edes vetta eivat antaneet juoda).

    Kuitenkin kaikki sujui suht nopeasti ja tuloksena oli terve tyttö, mina olin kuulemma unohtanut laakarin kanssa suunnitella ennakkoon kipulaakityksen eika sita sitten annettu. Kun laakari saapui paikalle niin sittenpa ei enaa muuta kuin ponnistamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmin kipulaakityksen saaminen Turkissa oli kuulemma aika vaikeaa, valtionsairaaloissakin siita maksettiin ekstraa ja monesti tarjolla oli vain sarkylaakkeita, nykyisin ainakin yksityisella asianlaita on vahan muuttunut ( onneksi) ja mekin kavimme laakarin kanssa asiaa lapi odotuksen aikana. Paaasia etta kaikki meni sinullakin hienosti ja terve tyttö tuli !

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!