perjantai 16. elokuuta 2013

Elämä hakee linjojaan

Jokainen varmasti pohtii joskus mitä jos olisinkin valinnut toisin aikoinaan, olisinko missä ja millainen? Moni asia johti toiseen ja useamman mutkan kautta päädyin jäämään Turkkiin. Vähän aikaa sitten sain lukijalta kysymyksen vertailla miten elämän suunta muuttui kun muutin Turkkiin. Muuttuihan se, sitä on vaikea sanoa millainen se olisi jos olisin jäänyt Suomeen, monista asioista on tullut arkisia vaikkeivat ne sitä alussa olleetkaan. Suurimpia eroavaisuuksia omassa elämässä suhteessa mahdolliseen elämään Suomessa ovat varmasti seuraavat asiat:



1. Ulkomaalaisuus. Se on aika isosti elämää määrittävä asia täällä, se on sekä mahdollistanut että rajannut monia asioita, työmahdollisuudet ovat olleet rajallisia ilman kansalaisuutta ja työlupaa, toisaalta tekemäni työt ovat olleet tarkoitettuja juuri ulkomaalaiselle. Ulkomaalaisena saa monesti selitellä tekemisiään, toisaalta saa monia asioita anteeksi, niin tai näin se on ikuinen leima muualla asuvalle kun muut ympärillä eivät toimikaan saman automaattisen opitun kaavan mukaan.

2. Ruoka. Kaikille on varmaan jo selvää että tykkään ruuasta ja se on keskeisessä osassa elämäämme. Turkissa syön erilailla kun aikoinaan Suomessa, mutkattomuudesta ja puhtaista mauista on tullut arkipäivää, en voisi elää ilman markkinoita ja lampaanmaitojuustoa. Olen niin sidoksissa lihakauppaani, markkinamyyjiini sekä lähimarkettiini että ikävöin niitä vaikka muutamme vain maan sisällä. En halua 50 maku vaihtoehtoa jogurttia, erikokoiset täysrasvaiset purkit riittävät. Isot marketit rasittavat kilometrihyllyineen, en jaksa enää tutkia mitään uutuuksia, lähikaupan pienillä käytävillä teen ostokset vaikka unissani.



3. Tulevaisuuden suunnittelu. Siitä joutuu luopumaan Turkissa, Suomessa minulla olisi ehkä tarkempi tieto eläkkeestä, työttömänä hakisin kursseille ja kouluttautuisin, varailisin ensi kesäloman lentoja ja tietäisin mihin kouluun tyttö menee ala-asteelle, kuuluisin ammattiliittoon ja voisin luottaa monessa asiassa verorahoilla maksettuun valtion järjestelmään. Täällä ei aamupalan jälkeen kannata suunnitella vielä iltaruokaakaan, kas kun ei tiedä mitä ennen iltaa ehtii vielä tapahtua. Sotilasvallankaappaus? Pörssiromahdus? Maanjäristys? Työpaikkojen YT-neuvotteluja ei tunneta vaan niitä suljetaan ja avataan ilman ennakkovaroituksia, elämä on konkreettisesti hetkessä. On vain heittäydyttävä tilanteesta toiseen.

4. Itseluottamus. Ulkomaalaisena sitä on tietyllä lailla oman onnensa nojassa. Tilanteissa joista selviäminen tekisi tiukkaa Suomessakin, tulee haastavampia toisessa kulttuurissa ja puolikielisenä, homma ei mene tutulla kaavalla. Jokainen etappi on kuin erävoitto. Vaikka mieluummin menisi sieltä mistä aita on matalin niin aina siihen ei ole mahdollisuutta. Kun tarpeeksi monta kertaa laittaa itsensä likoon, luottaa ehkä jo liikaakin siihen että aina sitä on pärjätty.

5. Sosiaalisuus. Olen turkkilaisittain hiljainen mutta suomalaisittain puhelias, jokainen päivä koostuu monista kontakteista puolituntemattomien ja tuttujen kanssa, vaihdetaan kuulumisia, toivotetaan jaksamista työntekoon, paranemisia niiskuttavalle ja jaaritellaan niitä näitä milloin kenenkin kanssa. Se on kivaa ja olennainen osa päivää, fraasien suoltaminen ja pieni puhe on jo selkärangassa. Hymy ja voinnin kysely tuo paljon iloa päivään.



6. Tietoisuus omista oikeuksista. Konkreettista se on arjessa kun luvattu tuore leipä onkin vanha tai tomaatit torilta söttöä sisältä, ne on vietävä takaisin jotteivat yritä samaa uudelleen. Suuremmassa mittakaavassa olen muuttunut melkoiseksi naisten oikeuksien puolustajaksi kun ympärillä on usein tilanteita, jolloin tekisi mieli räjähtää. Feminismi ei aina ole kuulostanut positiiviselta korvaani vaikka olisi pitänyt, nyt voin sanoa olevani aika tiukkakin sellainen.

7. Rentous. Vuosien karttumisellakin on osuutta asiaan mutta myös asumisella toisessa kulttuurissa. On viisasta oppia pitämään joskus mölyt mahassa, taistella kannattaa vain jos siitä on jotain hyötyä. Suomessa olin paljon tietäväisempi monesta asiasta, nykyisin en tiedä juuri mitään, kaikille asioille on tullut niin monta näkökulmaa. En jaksa räyhätä juuri mistään, aikatauluista nyt vähiten, kauppaankin menen asenteella että sitä syödään mitä on. Virastossa luukulta toiselle juokseminen ei aiheuta enää verenpaineen nousua.

Jos asuisin Suomessa, olisin lähellä sukulaisia ja vanhoja ystäviä, täällä ollaan skypen varassa. Ei ole ketään kenen kanssa aloitat keskustelun ' muistatko kun kuunneltiin Eppuja sinä juhannuksena ja tultiin auringon noustessa kotiin, millä grillillä oli paras safka vuonna -99?' Suomessa kiroilisin naudanlihan korkeaa hintaa, täällä sadattelen tuontiviinien kalleutta, kiittelen perhekeskeisyyttä mutta harmistun valtion onnettomasta panostamisesta koulutuksen tason korottamiseen. Elämä on valintoja, tunnen olevani plussan puolella monessa asiassa mutta kenenkään järkensä säilyttäneen tuskin kannattaa harkita muuttoa Turkkiin jos tuntee elämäni linjojen olevan vain positiivisia.


Kielen kanssa saa tehdä töitä edelleen, monet sanonnat tai paikkakuntaiset fraasit ovat tuntemattomia, muut hekottavat ja itse olet ihan ulalla. Monella on käsitys että turkkilaisilla on yleisesti paljon lapsia, näin on oikeastaan enää maaseudulla ja varakkaiden keskuudessa, suurin osa miettii kannattaako tehdä edes toista lasta vaiko panostaa enemmin yhden koulutukseen ja harrastuksiin. Minusta olisi tuskin tullut suurperheen äitiä Suomessakaan, sitä en tiedä olisinko siellä ollut näin kauan kotona, täällä se on ollut kaksoiskansalaisuuden haku pyörteissä sekä mahdollisuus että pakon sanelema asia.

En ole turkkilainen siivoushullu mutta ero siihen mitä oli Suomessa on huima, en kestä pölypalloja tai likatahroja ikkunoissa, seura tekee kaltaisekseen?  Suomessa lähteminen luontoon olisi helppoa, joka puolella on metsää ja järviä, täällä pitää lähteä etsimään luontoa, ainakin jos asuu kaupungissa. Suomessa omakotitalossa suurimman osan elämästään asuneena kerrostalot tuntuivat ahdistavilta betonimöhkäleiltä, Turkissa taas siitä on tullut ainoa vaihtoehto, ei tulisi mieleenkään panostaa omaan taloon, muurien sisälle valtavin menoerin ja kuluin.

Turkissa elämä ei painotu viikonloppuihin, kavereita pyydetään kylään muulloinkin kuin viikonloppuna eikä mietitä seuraavan aamun heräämisiä. Vaikka menemme turkkilaisittain aikaisin nukkumaan, ei meitä haittaa poiketa rytmeistä. En seuraa kasvatuspsykologien neuvoja enka juuri kirjallisuuttakaan, täällä ihmisten elämäntyylit poikkeavat niin rajusti toisistaan että harvoin joutuu kuulemaan ihmettelyjä että kuinkas teillä noin?

Ulkomailla asuminen ei tee elämästä sen ihmeellisempää, erilaista kylläkin.

Mitkä sinä koet suurimmiksi muutoksiksi elämässäsi ulkomailla verrattuna Suomeen?

33 kommenttia:

  1. Olipas mukava lukea näitä aatoksiasi, ja mielenkiintoista on elämä Turkissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkasit, elama on Turkissa ainakin aina mielenkiintoista ja yllattavaa vaikka hommat ei aina mene kuten pitaisi...

      Poista
  2. Voi olitpa hyvin osannut pukea sanoiksi ajatuksiani. On tosiaan rikkaus ja haaste, että mitä enemmän erilaisia tapoja ja näkökulmia oppii tuntemaan, sitä vähemmän oikeastaan tietää mistään varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain se on Irina, mustavalkoisuus ainakin katoaa maailmalla!

      Poista
  3. Kirjoitat ihanasti aiheesta. Tuo viimeinen lause on niin totta. Mulle tulee monesti Suomessa olo, että jotenkin pröystäilisin omalla elämälläni, kun kerron ihan vain arjestani (jossa ei ole mitään pröystäilemista), joka on vain erilaista. Ne jokapäiväiset murheet osaavat perhana myös matkustaa lentokeneella. Mutta onneksi myös ilotkin.

    Ihanaa viikoloppua.

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna, totta ja kun tietaa etta laheisilla on harmia kotimaassa, on auttaminen taalta kasin paljon vaikeampaa. Ulkosuomalaisen tarinat otetaan helposti pröystailyna, samaa arkeahan se on lopulta joka paikassa.

      Poista
  4. Tätä oli mielenkiintoista lukea.Ilmasto on ehkä yksi suuri muutos Suomeen verrattuna,sitten kieli ja kulttuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei tullut taaskaan ilmasto mieleen, olen huomannut aiemminkin etta se ei kai vaikuta minuun niin paljon kuin luulen, sopeudun jotenkin kaikenlaiseen saahan eika sen vaihtelulla ole vaikutusta mielialaan.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus! Tuli taas kaipuu Turkkiin. Josko sittenkin muutettaisiin..? :)

    VastaaPoista
  6. Osaisitko antaa mitään vinkkiä mikä olis turkkilaiselle hyvä tuominen Suomesta? :) Oon tässä parin viikon sisällä matkustamassa Istanbuliin ja tarkoituksena nähdä tuttuja joille olisi kiva viedä jotain mennessään. Eivät ole kovinkaan uskonnollisia, juovat alkoholia yms. Olisko siltikään salmari yms. 'sovelias' tuliainen? Oon vielä jokseenksin pihalla tapakulttuurista joten ajattelin vähän varmistella asioista enemmän tietäviltä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, lue taalta: http://turkkitieto.blogspot.com/2013/06/tuliaisia-turkkilaisille.html

      Toivottavasti sait jotain vinkkia, alkoholia voi harkita jos tietaa sen sopivan tapoihin jos kuitenkin epailyttaa niin varmempi tuliainen on suomalainen suklaa, kodintekstiilia, suomalaisia matkamuistoja tai modernimmille perheille vaikkapa suomalaista lasidesignia?

      Poista
    2. Ah kiitos paljon vinkeistä! Tämä selvensi jo paljon! :)

      Poista
  7. Minusta tuntuu, että elämä Turkissa ja Suomessa ovat muokanneet minusta sen mikä olen. Antanut eväitä olla omemmanlainen. Napsia parhaita paloja molemmista ja uskaltaa olla syömättä huonoja kohtia. En siis keksi mitään syytä, että miksi ei olisi kannattanut lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu ihan samalta, taalla on ollut vapaampaa tulla sellaiseksi kuin on. Plussan puolella ollaan.

      Poista
  8. USA:n suunnalta katsoen suurin ero elämässä on se panostus jota työura vaatii lähteäkseen liikkeelle. Iso osa sitä on tietenkin ulkomaalainen tutkinto jne, mutta vielä suurempi osa on työlle omistautumisen kulttuuri. Tein toki lujasti töitä Suomessakin, mutta ei ollut juuri huolta uran suunnasta, töitä kyllä riittäisi. Täällä minun on todistettava erinomaisuuteni monella tavalla ennen kuin pääsen edes alkuun. Ja elämää työn ulkopuolella on odotettavissa ehkä kymmenen vuoden päästä. Mutta niin on kunnianhimo kasvanut sopivassa suhteessa, ehkä pystyn siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on vaikea työllistya silla työluvan saanti on vaikeaa, sen hakee aina palkkaava yritys, prosessi on pitka eika ilmainen, luvan saa yleensa vuodeksi ja se on sidottu työpaikkaan, taman takia odottelen kansalaisuuden saantia jolloin työnhaku on helpompaa. Suomessa olisin varmaan tehnyt erilaisia töita, toisaalta taalla on selvinnyt mita haluan tehda ja mita en.

      Sulla on kiva blogi! Tsemppia urallesi!

      Poista
    2. Kiitos kehumista ja tsempeistä! :) Toivottavasti saat pian kaksoiskansalaisuuden, nyt kun tiedät mitä tahdot, olisi varmaan mukava vähitellen siihen ryhtyä! Itsellänikin ulkomaille muutto ja tauko työnteossa kirkasti, mitä tahdon. Ja täällä tosiaan kansalaisen puoliso saa työluvan automaattisesti oleskeluluvan myötä, kertoo ehkä työnteon kulttuurista sekin.

      Poista
    3. Voi puhelimen sanakirjaa... Tarkoitus oli kiittää *kehuista.

      Poista
    4. Moni luulee etta Turkissakin saa työluvan paikallisen kanssa avioiduttua ja niin se pitaisi mielestani ollakin, mahdollistaahan avioliitto suomen kansalaisenkin kanssa oleskeluluvan perhesiteen perusteella ja samalla työluvan. Turkissa suojellaan edelleen oman työvoiman työskentelymahdollisuuksia eika ulkomaalaisia haluta laskea niin helposti työmarkkinoille. No mutta siella se kaksoiskansalaisuus taitaa haamöttaa eli omalta osalta ongelma on sitten ohitettu.

      Poista
    5. Nykyään on sinänsä hyvä että Suomi hyväksyy kaksoiskansaisuuden niin ei tarvitse luopua Suomen kansalaisuudesta. Silloin kun menin naimisiin tämä ei ollut vielä mahdollista. Muistelen että tuolloin kansalaisuuden olisi vielä pystynyt saamaan naimisiinmenon yhteydessä..

      Poista
  9. Mielenkiinotoinen postaus. Elän kahden maan välillä ja Turkissa isoin ero on varmaan liikkuminen. Suomessa pystyi pyöräilemään joka paikkaan ja viettämään paljon aikaa luonnossa. Turkissa kukaan meistä ei omista polkupyörää ja metsäretkelle saa lähteä varta vasten autolla. Iso-Britannia on monessa asiassa Suomen ja Turkin välimuoto. Luulen etten välttämättä olisi olisi opiskellut yhtä kauan Suomessa kuin Iso-Britanniassa. Minua mietitytti ennen omalla alalla työskentely Turkissa, mutta kielen omaksumisen ja paremman koulutuksen myötä ei enään niinkään. Lasten koulua olisin tuskin sen kummemmin miettinyt Suomessa kun Turkissa sen laatu ja hinta saa miettimään koko perheen elämää ja päätöksiä ihan eri tavalla. Elämä kolmen maan, kielen ja kulttuurin välillä on avartanut ja antanut mahdollisuuden yhdistää parhaat puolet kaikista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina liikuin aikoinaan Turkissa rannikolla aika lailla pyöralla, Ankarassa se on lahes mahdotonta, tosiaan muutenkin tulee liikuttua paljon taksilla ja julkisilla. Sama juttu etta monia paatöksia, kuten nyt muuttokin, tulee tehtya lapsen tulevan koulun perusteella. Asutteko Istanbulissa?

      Poista
    2. Aasian puolella Istanbulissa. Onnea muuttoon. Izmir on ihana kaupunki. Käymme sukuloimassa siellä päin. En tiedä minne siellä olette suuntaamassa, mutta Karsiyaka on asuinpaikkana ihana. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
    3. Juuri Karşiyakaan olemme muuttamassa, on kuulemma ihanaa asuinaluetta, odotamme innolla etta sinne jo paastaan! Mukavaa elokuun jatkoa Istanbuliin!

      Poista
    4. Ihanaa!! Viihdytte varmasti. Mieheni vanhemmat asuivat vielä jokunen vuosi sitten siinä meren rannan kupeessa. Moni asia on kävely tai laivamatkan päässä rantakatu on kiva niin lapselliselle kuin lapsettomallekin. Taidampa huikata teidät rantakatukahville kun taas sinne päin ajan kanssa eksymme :)

      Poista
    5. Huikkaa ihmeessa, muutamme Bostanli mah. ja asunnon pitaisi olla suhteellisen lahella merenrantaa, valitsimme paikan juuri sen takia etta luulemme alueen sopivan meidan tyyliselle lapsiperheelle. Kiva kuulla etta tykkaat alueesta, itse en ole nimittain alueella kaynyt vaan olen miehen ja tuttavien kertomusten varassa.

      Poista
    6. Kiva paikka on. Jännittäviä hetkiä odotellessa! Näin itse kanssa Istanbulin asunnon ja alueen vasta kun muutimme. Bostanlista pääsee kätevästi kulkemaan vapurilla Izmirin toiselle laidalle (esim. Alcancak). Me taisimme olla Karsiyaka ja Bostanli iskelen välillä, mutta kuitenkin huomattavasti lähempänä Karsiyaka iskeleä.

      Poista
  10. Tässä sinulle kiitoksekseksi minun ja turkkilaisen mieheni suosikki resepti, josta aikaisemmin mainitsin. Helppo ja nopea. :)

    Kesäkurpitsakeitto

    1 kesäkurpitsa

    1 pieni sipuli

    1 tomaattipyre

    1rkl oliiviöljy

    Pilko sipuli ja kesäkurpitsa (jätä kesäkurpitsan palat ympyrän muotoisiksi eli riittää kun leikkaat kurpitsasta kerran palasia). Lorauta kattilaan iso ruokalusikallinen oliiviöljyä ja lisää sipulin ja kesäkurpitsan palat. Laita 2 ruokalusikallista tomaattipyrettä. Lisää kattilaan vettä 1 litra. Laita kansi päälle ja keitä ruokaa noin 35 minuuttia. VALMIS! :)

    Kesäkurpitsakeiton kanssa syömme usein kanaa ja riisiä. Pidämme keittoa hyvänä kastikkeena. Tämä on yksi lempiruokani nykyään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Halutessa voit lisätä myös yhden lihaliemi kuution! Tulee enemmän makua :)

      Poista
    2. Voi kiitos teille! Tata taytyy kokeilla, on varmasti hyvaa ja tykkaan kaikista kasviskeitoista, mukavaa sunnuntaita teille!

      Poista
  11. Olen asunut ulkomailla ja mielestäni siihen kyllä tottuu yllättävän nopeasti, jos vaan uskaltaa lähteä tutustumaan kaupungille ja etsiä itselle mielekästä tekemistä.

    Suomessa on kyllä enemmän ystäviä, mutta yhtään sosiaalisempaa elämäni ei ole, sillä kaikki ystävät ovat muuttaneet eri puolille Suomea. Siinä vaiheessa kun muodostaa oman perheen ja saa lapsia, niin tarvitseeko sitä niin paljon muuta ollakaan? Olen huomannut, että suomessa ihmiset ovat tiiviisti kiinni perheissään ja aika on hyvin rajallista, että ehtisi näkemään ystäviä. Turkissa sitten taas ihmiset ovat aidosti halukkaita näkemään ja hankkivat kyllä aikaa (vaikka väkisin) ystävien näkemiseen.

    Minnepäin Turkkia muutat? Minun olisi tarkoitus käydä katsomassa myös Itä-Turkkia ja tarkoitus olisi asettua Van nimiseen kaupunkiin. Sitä ennen käyn Istanbulissa ja Alanyassa. Onko mikään näistä paikoista lähellä tulevaa kaupunkiasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on etta pitaa nahda vaivaa tutustuakseen ihmiseen ja uusiin kulmiin, sekin on totta etta Suomessa melkein kaikki ovat muuttaneet kuka minnekin, osa ulkomaille osa toisiin kaupunkeihin. Suomessa elama on vkonloppu painotteista ja harvoin kukaan haluaa tehda mitaan viikolla, Suomessa on enemmin vapaa-aikaa mutta tosiaan se vietetan tiivimmin kotona.

      Me muutamme Izmiriin eli länsirannikolle, on siis aika eri suunnalla mihin olet muuttamassa. Vaniin muuttaminen kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

      Poista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!