Mielikuvia Turkista

Ihmisillä on erinäisiä käsityksiä Turkista, minullakin on, aina ne eivät ole totuudenmukaisia vaikka asun täällä. Turkkilaisetkaan eivät aina tiedä mitä kotimaassa tapahtuu, ulkoturkkilaisista puhumattakaan. Monella ulkoturkkilaisella on syynsä levittää positiivista tai negatiivista tarinaa kotimaastaan, se taas luo omia mielikuvia maasta ulkomailla. Ihmisillä on Turkista vahvoja mielipiteitä mutta edelleen aika vähän todellista tietoa.

Tiesitkö tämän?

• Turkkilaiset saavat työttömyysrahaa valtiolta, se määräytyy päättyneen työsuhteen ja palkan mukaan. Maksimissaan se on minimipalkka eli reilu 700 liiraa kuukaudessa. Työttömyysrahaa maksetaan 10 kk ja sitä anotaan paikallisesta työvirastosta.
• Turkkilaiset saavat erorahan työsuhteen päätyttyä, jos itse sanot itsesi irti, ei rahaa makseta. Tämäkin määräytyy työsuhteen pituuden ja palkan mukaan, joillakin valtion aloilla eroraha maksetaan myös silloin kun palvelusvuodet on täytetty ja eläkkeelle siirrytään. Monesti erorahat ovat tuntuvia ja saattavat pitkän uran jälkeen mahdollistaa asunnon tai maapalan oston.
• Turkkilaisilla on ilmainen terveydenhuolto, se sisältää kaikki peruspalvelut kehdosta hautaan, erikoisjärjestelyistä maksetaan ekstraa kuten perhehuoneesta synnytyksen yhteydessä. Määrätyistä lääkkeistä maksetaan nimellinen maksu. 
• Antibiotteja ja yhdistelmälääkkeitä ei saa enää vapaasti apteekista vaan niihin tarvitaan resepti.
• Aiemmin eläkeikä oli Turkissa alhaisimmillaan jopa 38v.! Se on tarkoitus nostaa tulevina vuosina 65, tällä hetkellä jäädään eläkkeelle sen mukaan minä vuonna työsuhde on alkanut, käytössä on siis erilaisia sekajärjestelmiä siirtymävaiheen aikana.
• Monilapsisten perheiden naisille on tulossa eläkeikään helpotus, valtio palkitsee suurperheen äidin näin.
• Kotiäitien on mahdollista saada pientä eläkettä valtiolta.
  

Syy miksi monesti kuulee jopa paikallisten sanovan että Turkissa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa lienee nopea muutostahti, toisekseen tiedotus tökkii eikä moni edes tiedä kaikista eduista, joita on mahdollista hakea. Laittoman työvoiman määrä on laskussa mutta sitä on edelleen, laittomat työntekijät toki putoavat järjestelmän ulkopuolelle. Turistikohteiden työtahtia katsellessa moni varmasti kauhistuu, tulee kuitenkin muistaa että kaupungeissa tehdään yleensä ihan normaalia työviikkoa, työpäivät alkavat klo 9 ja päättyvät klo 17-18.30, yksityisellä lauantai on toisinaan puolikas työpäivä. Turkkilaiset pitävät kiinni lounastunneistaan, joillakin aloilla ja valtion konttoreissa se saattaa vielä venyä 1,5 t, suurimmalla osalla ollessa tunnin, puolen tunnin tauko nostaa tunteet pintaan ja saa paikalliset äkäisiksi.

Turkkilaisen minimipalkka tuntuu suomalaisittan mitättömältä mutta sillä elävä ei tarkoita kuitenkaan köyhää. Minimipalkka on yli 700 liiraa eikä valtio kahmaise siitä veroa, monet minimipalkalla elävät ovat tottuneet käyttämään ansionsa tarkasti, hedelmät ja vihannekset ovat halpoja, samoin peruselintarvikkeet. Kävin tänään markkinoille ja ostin 5 hengelle tavaraa viikoksi, muovikasseja oli 7 kappaletta ja yhteishintaa kertyi 30 liiraa eli noin 12€. Suomen ja Turkin elintasoa ei voi rinnastaa mutta ihmiset ovat tottuneet erilaisiin asioihin, se mikä on monelle suomalaiselle välttämättömyys, ei ole sitä turkkilaiselle vaatimattomissa oloissa asuneelle.

 Vaikka turkkilaiset ovat tottuneet sukulaisten apuun, saa tämä myös osan paikallisista varautuneiksi kertoessaan tuloistaan, omaisuudestaan tai mahdollisista perinnöistä. Moni jättää mielellään kertomatta kohdalle osuneista palkankorotuksista tai lisätuloista sillä ympärille saattaa äkkiä kerääntyä rahaa erinlaisiin menoihin tarvitsevia kaukaisia sukulaisia, velvoitteet eri perheiden välillä vaihtelevat miten vanhempien menoja rahoitetaan ja tuetaan. 

Uusia lakeja ja säädöksiä tipahtelee mutta kansalaisen on toisinaan hankalaa pysyä niiden perässä, kestää aikansa ennekuin laki ja sen soveltaminen oikeasti alkaa ja käytäntö muotoutuu.