Ruokaostoksilla

Yksi syy miksi käymme todella harvoin isoissa marketeissa on autottomuus ja toinen että tykkään ostaa päivän, korkeintaan kahden tuotteet kerralla. Keskustassa asuessa on etuna useiden pikkukauppojen läheisyys ja samalla saa liikuntaa kun kiertelee ratteiden kanssa muutamat kaupat läpi. Sunnuntaisin lähes kotiamme vastapäätä järjestetään vihannes- ja hedelmämarkkinat, joista kuvia ja tarinaa myöhemmin ihan erikseen. Ostan ruokaa aina sen verran että ne mahtuvat rattaiden tavaratilaan, painavimmat tilataan tai mies tuo tullessaan.

Çağdaksen sisäänkäynti

Lähes kodin kulmalla on cağdas marketti, jossa tulee käytyä eniten, sieltä saan lähes kaikki peruselintarvikkeet ja hyvää palvelua. Eri osastojen myyjistä moni on tuttu etunimeltä ja tyttö tunnistaa lähes koko henkilökunnan eikä juuri vierasta jos tulee kaapatuksi jonkun syliin. Jos koira sattuu olemaan mukana, löytyy ruuhka-ajan ulkopuolelta joku tämän seuraksi kaupan edustalle.

Halçiler marketti

Pienten kauppojen edustalla on aina esillä kauden hedelmiä ja tarjoustuotteita, sisäänkäynnin jälkeen avautuu edessä vihannes- ja hedelmäosasto, joka on hyvässä järjestyksessä ja salaattiniputkin hyvin pestyjä. Joskus viheriäiset ovat muuten niin multaisia ja likaisia, että niitä saa liottaa ja pestä urakalla. Tykkään kauppareissuilla vuorovaikutuksesta, minulle saa tulla kertomaan mikä on nyt tuoretta ja hyvää, juuri uunista tullutta tai erinomaisessa tarjouksessa. Olen myös siinä mielessä paikallinen että kyselen aina jokaisen nipun, sipuliröykkiön ja retiisinipun kohdalla onko hyvää, mistä on tullut ja milloin, en tiedä kumpi on tärkeämpää, itse vastaus vai kysely.

Soykanin sisäänkäynti

Vihannekset ovat Turkissa hyviä mutta kannattaa olla tarkka mitä ostaa milloinkin jo ihan hinnan ja maun takia. Markkinat ovat tässä mielessä paras ostospaikka, sillä siellä näkee kausivaihtelun tarkemmin. Näin alkuvuodesta tomaatit ja salaatit ovat surkeimmillaan ja kalleimmillaan, kun kurkun kilohinta kesällä on 0,75 kurusta oli se eilen 8,49 liiraa! Tuotteet tulevat pitkälti Antalyan kasvitarhoilta, joita koittelevat juuri nyt tuulet ja sateet. Talvella parhaimmillaan ovat yrtit, erilaiset salaatit ja lehtivihreät. Talvi on myös kaalin aikaa, joten parsa- ja kukkakaalia sekä erilaisia kaalirullia valmistuu turkkilaisissa keittiössä. Kaalinpäät ovat muuten Turkissa järjettömän isoja. Hedelmistä eniten on myynnissä appelsiineja, mandariineja, viinirypäleitä, granaattiomenaa, suurin osa banaaneista on nyt tuontituotteita, myös avokadoa, persimonia ja kiwejä on tarjolla.

Çağdaksen tiski

Heviosaston vieressä on esillä kuivahedelmiä, erilaisia pähkinöitä ja suppea lastenruokahylly, vaippoja ja vessapaperia. Kaupassa on myös oma leipäosasto, jota tulee käytettyä tosi harvoin sillä leipäkaupasta tulee ostettua usein kaikki leipomotuotteet, kaupasta saa kuitenkin mukaansa paistovalmiita rinkeleitä ja leipiä sekä baklavaa ja börekiä. Kaupan takaosassa on liha-, juusto-, makkara- ja oliivitiski, josta meille ostetaan juustot ja oliivit, toisinaan leikkeleitä ja makkaraa, harvoin lihaa. Tarjolla on myös noin 6 sorttia mezeitä eli alkupaloja, yleensä rus salatası eli venäjän salaatti, ezme eli tulinen tahna, haydarı eli jogurttipohjainen maustetahna, viininlehtirullia, arnavut çiger eli albanialaisittain marinoitua maksaa ja patlıcan salatası eli munakoisosalaattia. Tiskiltä saa myös aina yufkaa eli taikinalevyjä joista tehdään börekiä ja ciğ köftejä, jotka ovat nykyisin bulgurpohjaisia eikä enää raakalihapullia.

Paikallisia juustoja

Juustotiskillä on lehmän-, vuohen- ja lampaanmaistojuustoja sekä erilaisia kypsytettyjä juustoja. Meillä koriin lähtee useimmiten lampaanmaitojuustoa sekä eski kaşaria eli kypsytettyä voimakasta juustoa, pelkät nuoret kaşar juustot ovat aika mauttomia ja sopivat suomalaiseen makuun lähinnä ruuanlaittoon. Tarjolla on myös eri alueiden tyypillisiä juustoja kuten yrttimaustettua otlu peyniriä ja nauhamaista örgu peyniriä. Oliivi- ja juustolaatuja voi aina maistella ja yleensä niitä tarjotaankin automaattisesti ainakin jos kyselee suosituksia. Oliiveja ei myydä valmiiksi marinoituina tai täytettyinä vaan kivellisinä.

Oliiveja ja etikkasäilykkeitä

Tiskistä voi ostaa naudan-, kalkkunan- sekä kananleikkeleitä, suosituimpia taitaa olla pistaasikalkkuna, jota on joka paikassa tarjolla, kalkkuna- ja naudanlihanakkeja sekä paikallista sucuk-makkaraa on myös tarjolla. Paikallinen erikoisuus on pastırma eli kuivattu naudan- tai lampaanliha, jota myydään valmiiksi siivutettuna, lihan pinnalla on çemen eli mausteseos, jossa on ainakin sarviapilaa ja valkosipulia. Kuivausprosessi kestää noin kuukauden ja Kayserin kaupunki on kuuluisa tästä ruokatuotteesta.

Pakastekaapit

Pakasteet ovat yleistyneet vasta viime vuosina mutta edelleenkin niiden käyttö on aika vähäistä, omaan jakeluun ei ainakaan mene miksi ostaa viisinkertaisesti maksava vihannespakaste kun tarjolla on halvalla tuoreita. Valmisruokia on vähänlaisesti, suurissa marketeissa jo enemmin. Muutamassa pienessä pakastekaapissa on lehti- ja voitaikinalevyjä, jäätelöä, valmispizzoja ja valmishampurilaisia, muutamaa sorttia vihannesta ja hapankirsikkaa. Meillä pakasteista ja valmisosastolta ei kotiin osteta muuta kuin joskus jäätelöä ja vierasvaraksi voitaikinalevyjä. Koska pakasteet ovat tulleet markkinoille ihan lähimenneisyydessä, ovat ne joillekin ns. luksustuote, rouvien mielestä saattaa olla siis hienoa ostaa kalapuikkoja, jotka omalla kohdalla kuuluvat unohtuneiden kouluruokien kategoriaan. Keksejä on lähes hyllyllinen, toinen puoli on omistettu makarooneille, nuudeleille, linsseille, bulgurille ja riiseille. Pikku markettien maustehylly on ihan kattava mutta erikoisempia mausteita voi joutua toisinaan etsimään joko maustekaupasta tai suuremmasta marketista.

Makaroonit ja kuivatuotteet

Maustekauppa

Öljyjä lotrataan kotitalouksissa, paistoöljynä auringonkukkaöljyä ja salaatteihin oliiviöljyä, hyllyssä on myös pähkinä- ja balsamicoöljyjä. Teetä on yksi hyllyllinen, tietenkin kun Turkissa ollaan, pikakahvijauheita vain muutamaa laatua ja pikkupusseja yhtä kupillista varten. Vaikka valmistuotteita muuten on vähän niin jälkiruokapuolella niitä on runsaasti, moni paketti tarjoaa leipurille apua tyyliin lisää vain maito. Turkkilaiset eivät ole kummoisia leipureita sillä börektaikina on totuttu ostamaan valmiina ja synttärikakut leipomoista.

Öljyt

Teetä

Siivous- ja puhdistusaineita on varmasti vaikka yhden korttelin tarpeisiin, jokainen lupaa räjäyttää lian ja kun turkkilaisesta siivoamisesta on kyse, ei mikään aine ole liian vahva tai kova myrkky. Hajuttomia tai myrkyttömiä tuotteita on lähes mahdoton löytää tavallisesta kaupasta. Kirjoitan näistä myöhemmin lisää ihan omassa postauksessa. Toisella puolella on shampoot, hoitoaineet, perusrasvat ja kasvojenhoitotuotteet. Suurin osa merkeistä on paikallisia ja edullisia mutta mukaan mahtuu myös muutamia kansainvälisiä merkkejä.

Shampoot ja siivoustuotteet

Jogurtteja on pitkä rivistö mutta niistä vain muutama on valmiiksi maustettua, olen jogurttifriikki ja ostan sen nimenomaan täysirasvaisena ja sellaisenaan ilman esanssilisiä, en saa mitään elämyksiä Suomessa mitä omituisempien jogurttisekoitusten edessä, lime-sitruuna ja cappucino? Minä syön jogurttini hedelmien, myslin ja hunajan kera, turkkilaiset taas käyttävät jogurttia pääasiassa ruuanlaitossa (jogurttikeittoa ja börektäyte) tai ruuan seuralaisena, viinilehtikääryleiden ja täytettyjen vihannesten kanssa pöytään kannetaan aina jogurttia. Maitoa on valittavana joko iskukuumennettua  tai tuoremaitoa, vuohen- tai lehmänmaitoa. Turkkilaiset ovat suuria soodan kuluttajia ja niitä myydään yleensä vain pienissä lasipulloissa, ihan sellaisenaan tai maulla höystettynä kuten sitruuna, granaattiomena, omena jne.

Jogurttia ja juustoja

Meidän lähikaupassa on myös viini- ja olutnurkkaus, jota harvemmissa pikkukaupoissa on, sen sijaan kortteleissa on tekel kauppoja, joista voi ostaa alkoholia, virvokejuomia, sipsejä, pähkinöitä, siemeniä ja tupakkaa. Vettä voi toki ostaa kaupasta mutta melkein kaikki tilaavat sitä täyttöpulloissa kotiin, 19 litraa vettä kotiinkuljetuksena maksaa noin 2,5 € mutta hinta vaihtelee vedentoimittajan mukaan.

Korttelin Tekel-kauppa

Lähimarketin lisäksi käyn toisinaan Soykanilla, jossa on hyvä ja iso hevi-osasto, samaisessa rakennuksessa on myös lihakauppa, josta ostan lihat ja kanat. Lihan laatu on ihan eri luokkaa kun marketeissa, surkeinta lihaa olen saanut Migroksesta, joka muutenkin on ihan ylihinnoiteltu. Jauheliha jauhetaan aina sillä hetkellä kun se ostetaan, kun kertoo mitä aikoo valmistaa, osaa kauppias suositella oikean rasvaista lihaa tai lihasekoitetta, esimerkiksi lihapulliin 70% naudanlihaa ja 30% lammasta. Lihakaupasta ostamme usein oikeaa kanaa, jonka voi pyytää paloiteltuna tai kokonaisena, myös pihvi- ja palalihat saa haluamanlaisena, maustettuna tai ohuiksi pihviksi nuijittuina. Kalat ostamme kalakaupasta, edullisimmillaan ja parhaimmillaan alueen kala on juuri talvella. Kesällä on voimassa kalanpyyntikielto, kaikki kala tulee silloin tarhoilta ja hinnat kipuavat korkealle.

Kalakauppa

Ennen hypermarketeissa tuli käytyä tuontituotteiden vuoksi mutta nykysin pienissä marketeissakin on jo valikoima tuontitavaraa, muutamien erikoisempien maustekastikkeiden ja mausteiden perässä käyn Tunalin alueen Carrefourissa tai kadun herkkukaupassa. Monen turkkilaisrouvan näkee kiertävän ostoskassien perusteella montakin pienkauppaa tarjousten ja tuotteiden perässä, yhdessä on hyvät juustot ja toisessa taas parempi heviosasto.

Soykanin vihanneksia

Risuja täällä kaupat saavat logistiikasta, kaikki tavara tuodaan suoraan ovien eteen, josta ne kannetaan sisään pitkin päivää. Vähintään yhden hyllyn välissä on aina pahvilaatikot levällään ja hyllyyn asettelu käynnissä, kauppoja myös siivotaan keskellä päivää, sillä henkilökunta hoitaa putsauksen eikä siihen palkata erillistä siivoojaa. Toisinaan ei naurata jos laatikoita on lähes joka hyllyn välissä ja luuttu pyörii jaloissa kun yrittää ahtautua muutenkin ahtaille käytäville rattaiden kanssa. Ruusuja annan pienten markettien palvelusta, kanta-asiakas muistetaan ja sosiaalisen hetken lisäksi tavarat kannetaan vaikka kotiin jos on tarvetta, autetaan ahtailla käytävillä ja muistetaan kertoa mikä tomaattilajike on parhaimmillaan, kaupan päälle tyttö saa herkkuja ja itse iloisen mielen.

Kapeat käytävät ja hyllyt pullollaan

Ostoksilla käymisestä pyydettiin kertomaan sanoin ja kuvin, jatketaan lisää ostoksista markkinoiden ja muutaman muun kuten luontaistuotekaupan puolelta toisella kertaa.