Yritystoimintaa turkkilaisittain
Turkissa ympäristö on joissakin asioissa kun paluu menneisyyteen. Omasta lapsuudesta muistan pikkukaupat, joissa lähialueen asukkailla oli piikkivihkonen kassalla, samat pääsiäismunat ympäri vuoden myynnissä, kassalla vanha kunnon vaaka ja tiskin takana hampaaton Selma-mummo myymässä. Selmakaan tuskin oli turhan tarkka päiväyksistä muttei myöskään asiakkaiden kasvavista piikeistä.
Tämän sekatavarakaupan ja kauppiaan bongasi isäni aamulenkillä, myynnissä on sukkia, teepaitoja, koululaukkuja ja kaikkea mahdollista Turkin lipuista aina erilaisiin hattuihin ja alusvaatteisiin. Kauppias painatuttaa myös valitsemallasi kuvalla t-paitoja ja kauppaa paikallisten jalkopalloliigojen paitoja. Monesti nämä vanhanajan sekatavarakaupat ovat niin täynnä tavaraa, että on hyvä tietää mitä on hakemassa sisään astuessa.
Nuoremmat kauppiaat pitävät sekatavarakauppansa hieman enemmin järjestyksessä. Tämä kauppa on ristitty ukkelin kaupaksi, ja sieltä löytyy yleensä kaikki mitä juuri sillä hetkellä kotiaskareisiin kaipaan kuten lahjapaperi, liima, perunankuorimaveitsi, ovistoppari, uusi teepannu jne. Kaupasta on löytynyt myös usea nopeasti jotakin lahjaksi tuote. Tyttöä ei voi kauppaan viedä, on kuin norsu posliinikaupassa sillä hyllyt notkuvat tavaraa ja käytävät ovat turkkilaisittain kapeat.
Leipäkauppoja on joka kulmassa, täältä haemme leivät, pasteijat ja Konyan alueelta tulevat korput, joita on kuvassa ihan etualalla. Tyttö ei viihdy entiseen tapaan rattaissa, joten pidempää kävelyreissua varten leipäkaupasta lähti aamulla mukaan rinkeli, joka piti tytön tyytyväisenä.
Taksiasemat ovat yksityisiä ja niitä on valtavat määrät. Asemat virittelevät summereita lähialueen katujen tolppiin, jotta ulos astuessaan voi nappia painamalla tilata taksin. Taksiasemalla kuljettajat hörppivät teetä ja välipalaa, hienommissa kaupunginosissa asematkin saattavat olla jopa marmoria ja kyltit kiiltävät. Taksilla ajo on edullista, vuoden vaihteessa hintoihin tuli kaksikin korotusta, keskustan alueella lyhyet matkat kustantavat yleensä noin 5 liiraa eli pari euroa.
Verhokauppoja on aika paljon, linnoituksen alueella on upeita kauppoja, joissa valinnanvara on valtava. Turkkilaiset ovat verhokansaa ja monesti olohuoneen verhoviritelmä on oikea katseenvangitsija prameudessaan, verhoja on aina kahdet, monesti kolmet eli sivuverhot, valoverhot ja vielä päällä koristekappa. Mittatilaustyönä tehtyjen verhojen hinta ei päätä huimaa.
Puiston kulmalla päivystävät muuttomiehet autoineen. Osa tarjoaa muuttopalveluita ympäri Turkkia, osa vain kaupungin sisällä. Muuttofirmojen kanssa voi tehdä erilaisia sopimuksia, parhaimmillaan voi tilata miehet jotka pakkaavat kaiken ja purkavat vielä uudessa osoitteessa.
Monessa kivijalassa on edelleen toimintaa, tässä kodintarvikekauppa, sanomalehtikioski ja parturi.
Kampaamoita ja partureita on paljon. Moni käy vain föönissä, lakkauttaa kynnet ja nypityttää kulmakarvansa. Kampaamoissa on aina tarjolla myös koko vartalon karvojenpoistoja, joita tässä salongissa mainostettiin 30 liiran eli noin 13 euron hintaan. Turkkilaisille naisille genitaalialueiden karvat ovat kauhistus ja suurin osa käy vahauttamassa ne pois kampaamoissa säännöllisin väliajoin. Minulle kauhistus täällä on ollut kuinka nuorena monet tytöt tuon aloittavat.
Meidän kulmilla on viime vuosina käynyt jo kato joistakin pienistä liikkeistä, tämäkin Herra Yükselin räätälipalvelu sulki ovensa viime vuoden lopussa. Ostoskeskuksia avataan jatkuvasti lisää, automarketit ja keskuksien palvelut houkuttelevat monia sinne ja pikkuliikkeet sulkevat oviaan.
Ankarassa on ollut poikkeuksellisen lämmin tammikuu, päivällä on ollut koko viikon noin +14 ja ihana aurikoinen ilma, jättiköhän talvi meidät väliin vai tuleeko se helmikuussa kahta kauheampana? Ihanassa kevätsäässä on ulkoiltu koko alkuviikko, hanskat ja kaulaliinat on voinut jättää naulaan.
Hauska postaus! Vähän samantapaisia kauppoja on paljon täälläkin.
VastaaPoistaYaelian: Kiitos! Tykkaan pikkukaupoista, niissa on ihan oma tunnelmansa ja kauppiaan kanssa on kiva vaihtaa muutama sana.
VastaaPoistaMoi taas!
VastaaPoistaNoissa leipä puljuissa mua ainakin ärsyttää kun jotkut haroo ja sorkkii leipiä ennen kun sitten löytää sen oikean.Mun mielestä epähygieenistä,monen turkkilaisen mielestä normaalia.
Mun anoppi on aivan pallo hukassa isoissa kauppakeskuksissa,tykkää noista pienistä puljuista .Minä en taas tykkää kun kauppias kyttää ja kulkee selän takana .Minä haluan apua vasta kun pyydän sitä.
/ Camilla
Camilla: Minakin taidan olla jo niin turkkilainen ettei haittaa tuo leipien valinta, moni on niin tottunut tuttuun kauppiaaseen omassa lahikaupassaan etta varsinkin vanhemmalle ihmiselle ostoskeskus on kauhistus, itsekin kylla suosin lahikauppoja ja pienia puljuja kun niita viela on, ostarit vaan ovat niin tylsia, kukin tavallaan. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoista