lauantai 26. tammikuuta 2013

Saako äiti käydä viihteellä?


Turkkilaiset tykkäävät seurustella ja sosialisoida muiden kanssa, hauskanpitoon ollaan heti valmiina. Jokainen touhuaa hauskaa omista lähtökohdista käsin, toisilla on mahdollisuus kokoontua ainoastaan kotona, keittää teet ja tarjota talon antimia sekä loputonta juttuseuraa kun taas toiset kansoittavat ilta toisensa jälkeen ravintoloita pitkän kaavan illallisilla tai bailaamalla klubeilla.


Kuinkas sitten äidit, pääsevätkö he koskaan viihteelle ja irti arjen kuvioista? Ne jotka ovat syntyneet kaupunginosissa joissa teiden varsilla on pelkkiä bemareita ja hehtaarimaastureita pääsevät viihteelle vaikka synnytyslaitokselta suoraan. Itsestäni ainakin tuntuu että yhteiskunnan moraaliset säännöt tai odotukset eivät monestikaan koske heitä. Monikaan ei imetä juuri siitä syystä, että se sitoo liikaa  kotiin, viikottaisia lounastreffejä ei voi jättää väliin ja uusi Fendin laukkumallistokin saapui juuri näytille. Lastenhoitajat ovat lapsia varten jotta ulkona voi käydä edelleen edustamassa. Toki joukkoon mahtuu imettäviäkin rikkaita äitejä eikä täällä nostella kulmia jos äitiseurue tilaa viinit lounaalla pöytään lastenkin seurassa. Ainoa kulmien kurtistelija saattaa olla ravintolan tiskaaja, joka ajattelee ettei hänen vaimonsa koskaan käyttäytyisi noin häpeilemättömästi.

Monen elämä on niin kiireistä ettei viihteelle jää aina aikaa. Työpäiväthän ovat pitkiä, aika monella lauantai on puolikas työpäivä joten se aktiivisin ulkona riekkumispäivä on lauantai. Harva kaipaa omaa aikaa joten liikenevä vapaa-aika niin viikolla kun viikonloppuisinkin vietetään mielellään ystävien luona, teattereissa, ravintoloissa tai vaikka elokuvissa. Alkoholi ei ole välttämätön seuralainen ja muutenkin täällä mennään  myöhään nukkumaan. Lapsia voi ottaa mukaan moniin illanistujaisiin, jos saamme kutsun tuttavien luokse ei tarvitse kysyä voiko tytön ottaa mukaan, lapset ovat automaattinen tuliainen. Parempiin iltaravintoloihin tai viinihuuruisiin livemusa luoliin lapsia ei tietenkään  tuoda mutta lähiravintolassa olemme käyneet tyttö mukana iltaaikaankin. Lapsenhoitajia on rutkasti tarjolla ja on ihan normaalia että lapsia jätetään jo melko pieninä heidän tai sukulaisten hoiviin jos vanhemmat menevät ravintolaan tai teatteriin, kukaan ei tule selän takana kuiskimaan että onpa edesvastuutonta. Meillekin on tarjottu lastenhoitoa niin siivooja kuin talomiehen vaimon puolesta, vielä ei ole tarvinnut ketään palkata, hoitoapuun on saatu ystäviä jotta olemme päässeet yhdessä ulos syömään.


Joidenkin turkkilaisten lasten isä hoitaa lastansa, jos vaimolla on menoja mutta aika monen mielestä lastenhoito on naisten hommaa ja piste. On jopa niin ääritapauksia jolloin lapsi viedään naapuriin hoitoon vaikka mieskin olisi kotona. Toisaalta lähipiirissämme on usean lapsen turkkilainen yksinhuoltaja isä ja erityisesti nuoria miehiä, jotka haluavat viettää aikaa ihan itsekseen lapsensa kanssa. Seuduilla missä asuu koulutetumpaa väkeä, näkee useammin isän työntelemässä lastenrattaita kuin muilla alueilla. Monelle miehelle on kuitenkin ylitsepääsemätön kynnys laskea vaimo hurvittelemaan ja jäädä itse kotiin, sama pätee kyllä toisinkin päin, miesten kokoontumisissa puhelimet soivat jatkuvasti ja kotoa tiedustellaan missä ollaan, kenen kanssa ja milloin tullaan kotiin. Turkkilainen pariskunta on tiivis yksikkö, joka mieluummin lähtee illanviettoon yhdessä. Monesti illanistuijaisiin odotetaankin automaattisesti molempia ja jos toinen ei tule, alkaa tenttaus onko jokin pielessä ja miksei toinen puolisko tullutkaan.

Ulkomaalaisena äitinä olen joka tapauksessa erikoistapaus, silloin tällöin ulkona tuulettumisia naisporukassa tai illanviettoja jonkun kotona ei kukaan ole ainakaan omalla kohdallani ihmetellyt.Vaikka olemmekin mieheni kanssa nykyisin aikamoisia kotihiiriä, tekee tuulettuminen ystävien kesken tasaisin väliajoin terää. Ulkosuomalaisena parasta seuraa ovat suomalaisnaiset, siinä porukassa on lupa ruotia sukulaiset, turkkilaiset ja suomalaiset ärsytykset sekä muut mieltä kaivavat asiat. Jokainen ulkomailla asuva tietää mistä asioista vaieta kotimaassaan tai uudessa asuinmaassaan mutta ulkosuomalaisten kesken yhteisymmärrys on saumatonta.

Tiedän monen paikallisen äidin kohdalla tuulettumisen mahdottomaksi, ainakin ilman perhettä. Jos se ravintolan tiskarin vaimo Fatma lähtisi illalla yksin ulos korot kopisten, kohistaisiin naapurustossa monta viikkoa. Asuinalueella jossa hän asuu sellainen ei kuulu tapoihin, suku jonka rinnalla hän on kasvanut on opettanut että sellainen ei tule kuulookaan, pahimpia moraalinvartijoita ovat yleensä naiset toisilleen. Oma anoppini on pesunkestävä anatolialainen kotiäiti joka ei ole ravintoloissa riekkunut, olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka hän aina patistaa ottamaan omaa aikaa, on innoissaan kun kuulee että käyn salilla ja tapaan ystäviäni. Sen sijaan muutama hyvinkin modernina pitämäni puolituttu rouva taas on naksautellut suutaan tavatessaan minut ilman lasta.


Ankarassa on varaa mistä valita kun haluaa tuulettua. Kızılayssa edullisia opiskelijoiden suosimia kuppiloita ja kebabpaikkoja, Tunalilla hieman fiinimpiä mutta myös ihan tavallisen kansan suosiossa olevia viinibaareja, ravintoloita ja live-musapaikkoja, länsimaalaisempia ravintoloita löytyy keskustan ulkopuolelta ja lähetystöjen läheisyydestä. On kalaravintoloita, kebabravintoloita, aasialaisia ja muita kansainvälisiä, jokainen löytää pussiaan ja vatsaansa vastaavan paikan. Ulkona syöminen on Turkissa edullista mutta juominen ei, alkoholivero on kivunnut tämän hetkisen hallituksen aikana ja oluttuopista saa pulittaa paremmissa ravintoloissa jo lähes saman kuin Suomessa, kaupassa paikallinen efes 50cl tölkki maksaa noin 4 liiraa eli vajaa 2 euroa. Kun saavuin Turkkiin oli viineissä valinnanvarana punaista vai valkoista, nykyisin paikallisia viinejä on jatkuvasti kasvava valikoima, kohtuuhinnalla saa hyvää viiniä.

Perjantaina suuntasin kuhisevassa illassa mustanaan vellovan massan mukana kohti viinibaaria, vietimme suominaisten kanssa synttäreitä, naurua, hyvää ruokaa ja viiniä piisasi. Tuli taas ladattua naisenergialla akut täyteen, kiitos siitä.





7 kommenttia:

  1. Voi kiitos taas ! Osaat kyllä valita kiinnostavia aiheita!
    Odottelen innolla aina uutta postausta:) Terkkuja pakkasesta!

    VastaaPoista
  2. Aiti x5: Kyllapa lammitti mielta, kiitos kommentistasi, kiva kun tykkaat lukea! Meilla on sateista mutta lampötilat paivalla edelleen siella +10 tienoilla, en valita viime talven tiukkojen pakkasten jalkeen. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiinnolla taas luin tätä postausta:)

    VastaaPoista
  4. Miedän ystävät ovat jo tottuneet tähän äitiin, joka lähtee välillä reissulle ja jättää lapset isin kanssa kotiin. Ja ovat myös tottuneet mieheeni, joka hoitaa lapsia mielellään ja on sitä mieltä, että vaimon täytyy välillä päästä tuulettumaan. Minä en kyllä koskaan tuuletu kapaoissa, vaan lähes aina juuri näiden suomirouvien kanssa jossakin matkalla tai kahvilla, saunomassa yms. Alkuun ystäväperheen rouvat ihan vakavissaan ehdottivat miehelle, että hän voi tuoda lapset heille, jos ei selviä. Täytyy sanoa, että luotan mieheni hoitoon paljon enemmän kuin heidän:)...

    VastaaPoista
  5. Yaelian: :) Kiitos!

    Mine: Meilla lasta hoitava isa ei ole herattanyt suurempaa ihmetysta ystavaporukassa mutta joidenkin naapureiden ja sukulaisten kesken kyllakin, en kylla itsekaan keksi parempaa hoitajaa lapselleni kun taman oman isan :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoitat taas hyvasta aiheesta mielenkiintoisesti! :) Minunkin mieheni onneksi paastaisi minut ulos milloin vaan haluan mutta en tykkaa baareista kun olen kotihiiri :) Kunpa taallakin olisi suomi-tyttoja joiden kanssa lahtea ulos, se olisi kivaa! Hyvaa viikonloppua Petra :)

    VastaaPoista
  7. Heli: Kylla mekin ollaan molemmat aikamoisia kotihiiria miehen kanssa mutta tosiaan suomityttöjen kanssa on joskus todella kivaa paasta tuulettumaan. Eniten tykkaan kylla pyytaa ystavia kylaan ja viettaa niin aikaa. Mukavaa viikonloppua Mersiniin!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!