maanantai 7. tammikuuta 2013

Suhteellista osa 2

Aina kun kadulla vastaan saapastelee ulkomaalainen, jään pohtimaan miten hän on tänne päätynyt. Meidän kulmilla näin käy tosi harvoin, Tunalilla tai ostoskeskuksissa vastaan astelee usein ulkomaalaisperheitä jotka on helppo arvata lähetetyiksi työntekijöiksi, Kızılayssa ja kielikoulujen lähellä taas voi olla varma että ulkomaalaisnuoret ovat opiskelijoita. Kun vastaan tulee turkkilais-ulkomaalainen pariskunta jään uteliaana kuuntelemaan mitä kieltä he puhuvat ja yritän arvuutella ulkomaalaisen kotimaata.


Kuinka joku päätyy naimisiin turkkilaisen kanssa? Ulkomaalaisten kanssa solmituista liitoista suomalaisten naisten kohdalla iso osa on juuri turkkilaisten kanssa. Osa alkaa lomarakkauksina rannikolta, opiskelijavaihdossa tai työpaikka romanssin leimahtaessa, nykyisin tavataan toki myös netissä ja matkustetaankin jo muualle kun pelkästään Alanyaan tai Marmarikseen. Lomaromanssien ongelmana on se, että vaikka alussa kaikki on ihanaa, niin arjen koittaessa huomataankin että maailmat eivät kohtaa. Olen tavannut pariskuntia joilla avioitumisen jälkeenkin ainoa yhteinen kieli on rakkauden kieli ja sanakirjan avulla solkkaus. Rannikolle saapuva työvoima sesonkiaikana tulee pitkälti itäisiltä alueilta, joissa nuorisotyöttömyys on korkea. Samoilla alueilla koulutustaso on maan alhaisinta, vähemmistökysymykset ja rankka ilmasto eivät ainakaan helpota alueen asukkaiden elämää. Monesti nämä nuoret miehet ovatkin ensimmäisenä liehittelemässä lomalle saapuneita neitoja, alun huumassa kieliongelmat tai taustat eivät tunnu tärkeiltä ja monelle selviääkin vasta oleskelulupaprosessin aikana että mies on esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidoton.

Ankaran lähistölläkin on kyliä, joiden asukkaista suurin osa on Euroopassa, käytäntöön kuuluu että suurin osa nuorista lähetetään sinne perässä ja takaisin palataan kun on ansaittu tarpeeksi, keinoja sinne pääsyyn on monia. Ajelemme mieheni kanssa usein näiden kylien ohi matkalla hänen perheensä luo, toinen toistaan prameampia taloja lähes autioissa kylissä odottaa paluumuuttajia, sitten kun he jonakin päivänä palaavat. Ikävä tosiasia on että moni rannikon romeo on oleskeluluvan perässä, se on heille menolippu paratiisiin. Kun sisaruksia on kymmenittäin, opiskelumahdollisuudet nolla ja vanhempien taloudellinen tilanne samanlainen nolla, tuntuu pääsy Eurooppaan parhaalta vaihtoehdolta, se on myös koko perheen etu sillä sinne lähtijältä odotetaan suuria. Ainakin itselle kesti aikansa todella ymmärtää turkkilaisen yhteiskunnan raadollisuus ja kuinka jokaisen intressejä ja sanomisia on aina pohdittava tämän lähtökohdista käsin. Turkkilainen oppii epäileväksi ihan kaikkia ja kaikkea kohtaan jo nuoresta pitäen, pessimisti ei pety ihmissuhteissakaan.


Monikulttuurisista liitoista huomattava osa päätyy eroon jos vertaa kantaväestön kesken solmittuihin. Ovathan ne kulttuurierot monesti ihan liian suuria tavallisen talliaisen ratkaistavaksi. Jos oma mies istuisi vapaa-aikansa läheisessä teetuvassa pelaamassa totoa, lähtisi kavereidensa kanssa ulos milloin mielii ja odottaisi että kotona aina vaan siivotaan, tehdään ruokaa ja palvellaan niin tuskinpa olisimme koskaan yksiin menneetkään. Oman mieheni ja muutaman muunkin tuntemani suomi-turkkipariskunnan kohdalla tiedän miehen valinneen ulkomaalaisen puolison juuri siksi, että tämä on itsenäinen ja haluaa kantaa kortensa kekoon. Aika monelle nuorenpolven miehelle tälläinen nainen on ylpeyden aihe, hänen kanssaan keskusteluaiheiksi löytyy muutakin kuin pelkkä tomaatin hinnan kehitys lähimarkkinoilla. Kahden työskentelevän aikuisen palkoilla on myös mahdollisuus kouluttaa lapsia paremmin ja niinpä pelkkiä kotiäitejä on varmaan tulevaisuudessa enää varakkaiden keskuudessa sekä kyläyhteisöissä, joissa koulutukselle ja tulevaisuuden näkymille ei anneta arvoa.

Kahden kulttuurin liitto on suuri rikkaus jos peruselementit ovat kunnossa, pitää olla yhteinen ymmärrys siitä kuinka arkea eletään, kuka tiskaa? Sinä, hän, molemmat vai siivooja. Sanotaan että paras ratkaisu olisi elää kolmannessa maassa eli ei kummankaan maaperällä, tässä piilee varmasti vinha perä sillä omassa maassaan asuva ei aina näe asioita samoin eikä ymmärrä kuin piirtämällä. Toisaalta ainakin omalle miehelleni olen avannut ihan toisenlaisen Turkin ulkomaalaisen vinkkelistä käsin, itse ulkomaalaisena kun kaikkia asioita tulee punnittua ja verrattua päivästä toiseen. Vaikka ulkomaalaisuus on takaraivossani jatkuvasti, olen kuitenkin täällä kuin kotonani, tieto siitä että pärjää omillaan kielellisesti ja kulttuurisesti on tärkeää.


Olisi paljon luontevampaa että Turkkiin tuleva Pirkko tapaisi koulutetun ja kielitaitoisen Ahmetin mutta usein hän tapaa sesonkiduunissa räpiköivän toisen Ahmetin jonka kielitaito on I love you ja kaunis hymy. Pirkon itsensä tapaisia koulutettuja Ahmetteja vaan ei notku rantaravintoloissa, eivätkä he välttämättä muutenkaan tarjoa itseään treffikumppaniksi kovin innokkaasti jokaiselle eteen tulevalle ulkomaalaiselle. Avartava kokemus on se kun ensi kerran tapaa turkkilaisen seurustelukumppanin vanhemmat ja sisarukset, näkee tämän lapsuudenkodin ja aistii sen tunnelman jossa tämä on kasvanut. Toisille onnistuu yhdistää maailmat, joiden laidat ovat kaukana toisistaan kun taas toisille urakka on ihan mahdoton.

Kuvat on viime viikon aurinkoisesta Ankarasta ennen lumisateita, jotka alkoivat eilen. Tällä hetkellä pihaa peittää valkea vaippa, katsotaan millaisen talven tämä vuosi tuo tullessaan.




11 kommenttia:

  1. Olipas taas hyvä ja mielenkiintoinen postaus.
    Niin se on, että kun aurinko paistaa lämimästi ja meri kimaltelee ja toisella on maailman ihanimmat silmät, niin ei siinä silloin ajatella, että meillä on liian erillaiset taustat...

    Valitettavasti lomaromansseilla on välillä erittäin surullinen loppu. Täällä tuli tvssä sarja irlantilaisista (hieman vanhemmista) naisista, joilla oli nuoria turkkilaisia miehiä. No, rakkaus alkoi kummasti rakoilla, kun mies muutti Irlantiin ja sai työluvan. Osa miehistä asui edellen Turkissa, mutta naisen rahoilla. Naiset ihan oikeasti näyttivät luulevan, että itseään 20v nuoremmat miehet olivat heihin aidosti rakastuneita. Tunsin myötähäpeää niiden naisten puolesta...


    Olen aina jaksanut ihmetellä, että miten suhde toimii, jos yhteinen kieli on hakusassa. Miten silloin päätetään, että missä asutaan ja milloin mennään naimisiin?

    Olet varmasti huomannut, että aina esille tulevat ne ikävät tapaukset, ja harvemmin puhutaan niistä liitoista jotka ovat onnellisia ja toimivat hyvin.

    VastaaPoista
  2. Vihreatniityt: Kai se on sellaista hetken huumaa kun nuori ja komea mies liehittelee, monestihan ne jaavatkin lomaromansseiksi mutta jos ikaeroa on 30v. ja ajattelee paikallista kulttuuria, niin heraa vakisinkin epailys etta ollaan jonkun muun kun rakkauden perassa. Tiedan monia ihan tavallisia ja onnellisia liittoja mutta eihan niista puhuta kun ei ole mitaan puhumista, niin tylsan tavallisia ne ovat :)

    VastaaPoista
  3. Itse kun on rannikolla reissannut ja kuullut, kuinka nämä "toisenlaiset Ahmetit" miehelleni innokkaasti selittävät suomalaisten naisten helppoudesta ja valmiudesta mihin tahansa sen "I love Youn ja yhden drinkin jälkeen" en tiedä kumpia säälin (tai häpeän) enemmän, niitä turkkilaisia miehiä vai suomalaisia naisia. Ja todella, kuinka monta dokumenttia olen katsonut aiheesta "pahasti ylipainoista lomalle tullutta naista huijataan turkkilaisen nuoren komean miehen taholta." Kuka siinä nyt oikeasti yllättyy, minusta jo niiden naistenkin olisi suonut ottavan järjen käteensä ja ajattelevan edes hetken mitä tekevät. Sanoisin siis, että lomaromanssista alkaneet suhteet on hyvin harvoin tähdissä kirjoitettuja. Avioeroprosenttien korkeus ei siis ihmetytä itseäni yhtään.

    Omassa lähipiirissäni on monia onnistuneita kahden kulttuurin liittoja, mutta niissä on käytetty harkintaa ja tutustuttu yhteiseen arkeen puolin ja toisin ennen isoja päätöksiä. Niinhän sitä kai tehtäisiin Suomessa suomalaisen puolisoehdokkaankin kanssa, eikä hypättäisi tuosta vaan naimisiin Raumalla nähdyn Eskon kanssa, koska se oli niin komee ja osasi laulaa tosi tunteikkaasti "Hopeisen kuun"?

    VastaaPoista
  4. Mine: Siinapa se kun tietoa ei ole kummallakaan toisesta kulttuurista, Pirkon mielesta on ihan normaalia riekkua karaokeravintolassa nuppi turvoksissa illasta toiseen ja olettaa etta elo jatkuu niin kun naimiisiinkin mennaan, Ahmet taas luulee etta Pirkko laittaa huivin niskaan ja alkaa luuttuamaan aamusta iltaan kun avioliittokirja on kasissa, joskus kylla odottaisi korkeasti koulutetuilta suomalaisiltakin vahan enemmin harkintaa ja jarkea, kouluttamattomalta Ahmetilta joka tulee keskelta ei mitaan odottaisin taas juuri sita miten han monesti kayttaytyykin.

    VastaaPoista
  5. Sepäs se. Ja sanonkin aina näille nuorille suomalaisille tytöille, jotka tänne tulevat ja sattuvat omalle tielleni, että sitä on suomalaisen tyttösen mahdoton arvata ulkonäön perusteella, että mitä vastaantulija edustaa. Ulkonäöstä ei voi ymmärtää, että kuka tulee minkälaisesta suvusta, mistä päin Turkkia. onko hän kyläläinen, koulutettu ja millaisen perhemallin hän on saanut. Ja kun sitä yhteistä kieltä ei ole, on aikamoinen riski ryhtyä suhteeseen lyhyellä aikavälillä.

    Ja toisaalta ymmärrän kyllä, että jos ei ole saanut oman maan miespuolisilta henkilöiltä huomiota, on ulkonäkökompleksia ja halipulaa, olisi ihana kuvitella, että se lomalla kauniita puhuva "nuori komea prinssi" olisi tosissaan. Valitettavasti ne elämän lainalaisuuden on olemassa täällä Turkissakin. Elämä on harvoin satua.

    Täällä ollaan lumikaaoksen keskellä ja kaikki tekeminen loppui kun seinään. Kuinkas siellä? Onko koulut kiinni?

    VastaaPoista
  6. Terveiset rannikolta, täälläkin kylmä...Löysin blogiisi tänään ja luin heti kaikki postaukset läpi entisestä kotikaupungista:) Ihanaa lukea tutuista jutuista; meilläkin oli koira vauva-aikana, 2 kieltä puhuttiin ja puhutaan vieläkin ja hyvin menee. Oletko vielä töissä samassa paikssa jossa minäkin olin? Jos olette tulossa rannikolle niin kaffitellaan ja toivotaan että ilmat lämpenee!

    VastaaPoista
  7. Mine: Niinpa elama on turkkilaisessa yhteiskunnassa viela harvemmin satua kun vaikkapa Suomessa. Mina olen innoissani lumesta, mies on odottanut sita jo monta viikkoa ja tyttökin tykkaa, taalla ei viela suurta kaaosta ole nahty mutta olen varma etta edessa se on, koulut on auki ja lomaakaan ei ole viela luvattu kellekaan, katellaan mita iltauutisissa sanotaan.

    VastaaPoista
  8. Lennu:Kiva kun löysit tanne! En ole enaa töissa siella, talla hetkena kotosalla, yritan tassa miettia ja kehitella mita seuraavaksi. Laitahan jossain vaiheessa meilia niin saan sun spostin ja laitan viestia kun tullaan rannikolle! Tulossa ollaan jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  9. Pureva kirjoitus :) Jos turkkilaiset kerran osaavat käyttää alkoholia järkevästi niin miten he suhtautuvat suomalaisiin turisteihin, jotka eivät osaa... Onko todella niin, ettei Ahmetia yökötä, kun Pirkko on nuppi turvoksissa, niin kovasti ettei mitään avioliittoa tule?

    Sen sijaan että tulen tänne aina silloin tällöin ja luen tosi monta postausta putkeen minun pitäisi ruveta käymään täällä useammin :-D Tästä aiheesta eli onnellisen parisuhteen kaavan hahmottamisesta kirjoitan usein omassakin blogissani. Joskus mietin että ehkäpä onnistuneitten kaksikulttuuristen parisuhteitten onni perustuu osaltaan siihen ettei vierasmaalaiselta puolisolta tule odottaneeksi itsestäänselvästi sitä mitä omanmaalaiselta. Useinhan, parisuhteen jo asetuttua, mitä vähemmän vaatii, sitä enemmän saa :)

    VastaaPoista
  10. olen lukenut nyt jo useamman postauksen, kirjoitat tosi hyvin ja infopainotteisesti ja huumorilla höystettynä, ilo lukea. tämä "Ahmet-keissi" sai etenkin hymyilemään :)

    VastaaPoista
  11. Kirjuri: Ahmetilla joka jaksaa katsella alytönta örvellysta on monesti muut intressit kuin aviollinen onni, sukunsa ja itsensa vuoksi on paattanyt jaksaa Pirjoaan sen pari vuotta paastakseen Suomeen ja saadakseen pysyvan oleskeluluvan. Minakin luulen etta kaksikulttuuriseen suhteen viehatyksia on juuri se etta puoliso sailyy erilaisena kuin oman kulttuurin edustaja joissakin asioissa, toisaalta taas ne kulttuurien aaripaat eivat saisi olla ihan liian kaukana toisistaan, tama onkin mielenkiintoinen aihe!

    Jenni: Tervetuloa, kiva kun tykkasit!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!