Suhteellista

Sain kommenttilootaan pyynnön kirjoittaa parisuhteen ja ihmisten välisten suhteiden eroista Turkin ja Suomen välillä. Olen pyöritellyt erityisesti parisuhteen eroja päässäni nukuttaessani flunssaista lasta uudenvuoden yönä  ja valvoessani nuhanenän rohisevaa unta vuoden ensimmäisinä öinä. Mieheni kanssa olemme aika huono esimerkki, miehessä on joukko suomalaisia piirteitä ja häntä on aika vaikea istuttaa välimeren äänekkään machon saappaisiin, itse vuosia maailmankiertoilaisena en osaa sanoa enää mikä itsessä on suomalaisuutta ja mikä jotain muuta.

Muutamia olennaisia piirteitä turkkilaisesta parisuhteesta sain hahmoteltua mielen perukoilta:

1. Keskinäinen kunnioitus

Turkkilaiset pariskunnat ovat kohteliaita toisilleen, jos toinen pyytää lasin vettä niin se haetaan eikä tiuskaista että hae kuule itse vetesi. Muistetaan aina kiittää ruuasta jonka toinen on valmistanut, sarkasmi, akottelu tai ukottelu ei kuulu turkkilaiseen parisuhteeseen.

2. Rakkaudesta lapsiin

Paikalliset miehet ovat yhtä kiinnostuneita vaippamerkeistä ja lapsen röyhtäilyistä kuin naisetkin. Mieheni työpaikka on melko miesvaltainen ja sieltä kotiuduttuaan käydään läpi työkavereiden lasten nuhat, allergiat, vaippaihottumat jne. Sain tyttären syntymän aikaan tarkan vaippa- ja synnytyssairaalavertailun miehen työkavereilta. Lähipuiston papparaiset ovat intoa täynnä kun huomaavat tyttären rattaiden lähestyvän, jokainen haluaa vuorollaan jutella neidin kanssa ja tietää kaiken mahdollisen tiedettävän liittyen tyttöön. Vaikka miehet ovat äärettömän kiinnostuneita lapsistaan, niin se ei ole sama asia kun osallistuminen lastenhoitoon, monissa perheissä on automaattista että töistä tultuaan mies lukee lehtiä, katsoo uutisia ja leikkii lasten kanssa muttei hoida vaipparumbaa tai öisiä hyssyttelyjä, jokaisella on omat tapansa ja sanoisin että ainakaan omalla kohdalla perinteinen turkkilainen näkemys jossa äiti hoitaa kaiken ei onnistuisi.

3. Siisteys

Turkkilaiset ovat siistiä sakkia. Monella työpaikalla vaaditaan huoliteltua ulkonäköä, joka tarkoittaa miehillä aina ajattua partaa, siistiä hiuslinjaa ja naisten kohdalla meikkiä ja laitettua tukkaa, vaatteet ovat aina puhtaat ja silitetyt. Epäsiisti ulkonäkö voi johtaa huomautukseen, palkanalennukseen tai pahimmillaan potkuihin. Paikallisessa katukuvassa huomio kiinnittyy heti pukumiehiin sillä suurin osa pukeutuu töihin pukuun ja kravaattiin, mitään rennompaa asustetta ei tunneta. Olen itse 5 minuutissa valmis melkein minne vaan, turkkilaisen miehen kanssa on saanut oppia että voin istua verkkarit jalassa sohvalla kun mies ajaa partaa, laittaa tukkaa, oikoo vaatteita ja lankkaa kenkiään. Muistan suhteen alkuajoilta kuinka järkyttynyt mieheni oli kenkieni käsittelystä, hän niitä sitten puunasi ja huolsi, miehelle ostettiin erillinen vaatekaappi jotta hänen ei tarvitse kestää minun sekamelskaa. Se, että lähden pyörremyrskyn lailla kotoa aiheuttaa sen että paidassani voi olla tahroja, housuissa koirankarvoja, takissa lastenrattaiden renkaan jäljet ja puklua kauluksessa, mies sitten juoksee perässniä tarrarullan ja vaateharjan kanssa.

4. Seurusteluaika

Täällä harvemmin seurustellaan pitkiä aikoja, Suomesta tuttua sitoutumiskammoa kohtaa harvoin. Jos ollaan yhdessä niin mennään naimisiin ja jos mennään naimisiin niin tehdään yleensä lapsia. Mieheni hyvä ystävä on ainoa tuttavapiirissä, joka ei ole naimisissa ( tai eronnut), kun hän alkoi seurustella reilu vuosi sitten odottelivat kaikki jo häitä. Yllättäen tyttöä ei enää näkynyt, eikä kaveri puhunut tästä mitään, lopulta selvisi että nämä eivät olekaan enää yhdessä ja kaveria selvästi hävetti ettei jutusta tullut mitään, ei siis minkäänlaisia tuuletuksia että vapaus voi edelleen jatkua. Nykyisin osa nuorista asuu yhdessä ennen avioitumista mutta kaikkien perheiden moraali ei tähän repeä, salaiset puistotapailut ovat arkipäivää ja olenkin muutaman kerran koiranpissatus lenkillä säikähtänyt pusikossa kahisevaa kuherteluparia. Anoppi oli silminnähden helpottunut kun me turkkilaisittain pitkän yhdessä asumisen jälkeen avioiduimme, tämän uteliaat naapuritkin saivat rauhan.

5. Lahjat

Merkkipäivinä mies ostaa lahjan, aina. Hän ei venkoile viikkoja edessäni toistelleen että sulla on kaikkea ja sano itse mitä haluat. On aika noloa kun rouvan kaverit kyselevät mitä lahjoja tämä on saanut ja onkin vain levitellä ranteita ilman uusia hiluja tai sormia ilman timangeja. Sana kiirii tietysti rouvien miehille ja julkinen nolaus on valmis. Ystävänpäivä on täällä rakastavaisten juhla jolloin toista muistetaan, hää- ja kihlajaispäivä sekä syntymäpäivät ja äitien- ja isänpäivä ovat myös muistamisen arvoisia.

6. Käytöstavat

Se kuinka käyttäytyy kertoo paljon taustasta, aika nuoresta pitäen tavat ovat hallussa. Huono käytöksiset miehet jäävät mieleen, sillä heitä on aika vähän. Ovet avataan, toista jaksetaan odottaa ovea auki pitäen, kasseja tarjoudutaan kantamaan auliisti, tuoli tarjotaan naisille takamuksen alle ja mies maksaa aina laskut.  Naiset osaavat käyttää tätä myös hyödykseen, aika helposti heitä alkaa heikottaa, verenpaine laskee tai ovat muuten vain uupuneita liiallisesta kävelemisestä tai ostoskassin kantamisesta. Turkkilainen mies on yleensä kuin kotonaan suurissa seurueissa, hän osaa keskustella kepeitä, nauraa oikeassa paikassa eikä pitkästy, se on sitten eri asia olisiko hän mieluummin kotosalla pieruverkkareissa mutta ainakaan se ei näy ulospäin.

7. Miehisyydestä

Turkkilaiset miehet rakastavat makeaa, suklaata ja baklavaa, leivonnaisia ja keksejä, mitä makeampaa sen parempaa. Suklaansyöpöttely tuntuu Suomessa lukeutuvan epätoivoisten naisten huviksi, täällä se on koko kansan huvia. Kuntosalin omistajan pojalla on aina baklavaa mussutettavana pöytälaatikossa, tiedän Suomessa asuvien turkkilaisten miesten kaipaavan monesti eniten juuri makeita herkkuja kotimaastaan ja odottavan vesikielellä herkkulaarien äärelle pääsyä. Miehet täällä suutelevat tavatessaan toisiaan poskille, halaavat ja käyskentelevät käsikynkkää ilman että kukaan virnuilisi asialle. Jatkuva parturissa käynti, parteveden lotraus ja kasvonaamioiden käyttö on aika normaalia, ei paikallisittain mitään naismaista hömpötystä. Jokainen Turkissa kävijä on varmasti astunut kadulla vastaankävelevän miehen partavesipilveen.


Nämä mieleen tulleet asiat vuoden vaihtuessa tuskin ovat kovin tärkeitä tai kovinkaan syvääluotaavia havaintoja, päällimmäisiä lähinnä, olen aika varma että jokaisella ulkosuomalaisella tai turkkilaisen puolisolla on seitsemän omaa pinon päällimmäistä jotka ovatkin jotain ihan muuta.