lauantai 5. tammikuuta 2013

Suhteellista

Sain kommenttilootaan pyynnön kirjoittaa parisuhteen ja ihmisten välisten suhteiden eroista Turkin ja Suomen välillä. Olen pyöritellyt erityisesti parisuhteen eroja päässäni nukuttaessani flunssaista lasta uudenvuoden yönä  ja valvoessani nuhanenän rohisevaa unta vuoden ensimmäisinä öinä. Mieheni kanssa olemme aika huono esimerkki, miehessä on joukko suomalaisia piirteitä ja häntä on aika vaikea istuttaa välimeren äänekkään machon saappaisiin, itse vuosia maailmankiertoilaisena en osaa sanoa enää mikä itsessä on suomalaisuutta ja mikä jotain muuta.

Muutamia olennaisia piirteitä turkkilaisesta parisuhteesta sain hahmoteltua mielen perukoilta:

1. Keskinäinen kunnioitus

Turkkilaiset pariskunnat ovat kohteliaita toisilleen, jos toinen pyytää lasin vettä niin se haetaan eikä tiuskaista että hae kuule itse vetesi. Muistetaan aina kiittää ruuasta jonka toinen on valmistanut, sarkasmi, akottelu tai ukottelu ei kuulu turkkilaiseen parisuhteeseen.


2. Rakkaudesta lapsiin

Paikalliset miehet ovat yhtä kiinnostuneita vaippamerkeistä ja lapsen röyhtäilyistä kuin naisetkin. Mieheni työpaikka on melko miesvaltainen ja sieltä kotiuduttuaan käydään läpi työkavereiden lasten nuhat, allergiat, vaippaihottumat jne. Sain tyttären syntymän aikaan tarkan vaippa- ja synnytyssairaalavertailun miehen työkavereilta. Lähipuiston papparaiset ovat intoa täynnä kun huomaavat tyttären rattaiden lähestyvän, jokainen haluaa vuorollaan jutella neidin kanssa ja tietää kaiken mahdollisen tiedettävän liittyen tyttöön. Vaikka miehet ovat äärettömän kiinnostuneita lapsistaan, niin se ei ole sama asia kun osallistuminen lastenhoitoon, monissa perheissä on automaattista että töistä tultuaan mies lukee lehtiä, katsoo uutisia ja leikkii lasten kanssa muttei hoida vaipparumbaa tai öisiä hyssyttelyjä, jokaisella on omat tapansa ja sanoisin että ainakaan omalla kohdalla perinteinen turkkilainen näkemys jossa äiti hoitaa kaiken ei onnistuisi.

3. Siisteys

Turkkilaiset ovat siistiä sakkia. Monella työpaikalla vaaditaan huoliteltua ulkonäköä, joka tarkoittaa miehillä aina ajattua partaa, siistiä hiuslinjaa ja naisten kohdalla meikkiä ja laitettua tukkaa, vaatteet ovat aina puhtaat ja silitetyt. Epäsiisti ulkonäkö voi johtaa huomautukseen, palkanalennukseen tai pahimmillaan potkuihin. Paikallisessa katukuvassa huomio kiinnittyy heti pukumiehiin sillä suurin osa pukeutuu töihin pukuun ja kravaattiin, mitään rennompaa asustetta ei tunneta. Olen itse 5 minuutissa valmis melkein minne vaan, turkkilaisen miehen kanssa on saanut oppia että voin istua verkkarit jalassa sohvalla kun mies ajaa partaa, laittaa tukkaa, oikoo vaatteita ja lankkaa kenkiään. Muistan suhteen alkuajoilta kuinka järkyttynyt mieheni oli kenkieni käsittelystä, hän niitä sitten puunasi ja huolsi, miehelle ostettiin erillinen vaatekaappi jotta hänen ei tarvitse kestää minun sekamelskaa. Se, että lähden pyörremyrskyn lailla kotoa aiheuttaa sen että paidassani voi olla tahroja, housuissa koirankarvoja, takissa lastenrattaiden renkaan jäljet ja puklua kauluksessa, mies sitten juoksee perässniä tarrarullan ja vaateharjan kanssa.

4. Seurusteluaika

Täällä harvemmin seurustellaan pitkiä aikoja, Suomesta tuttua sitoutumiskammoa kohtaa harvoin. Jos ollaan yhdessä niin mennään naimisiin ja jos mennään naimisiin niin tehdään yleensä lapsia. Mieheni hyvä ystävä on ainoa tuttavapiirissä, joka ei ole naimisissa ( tai eronnut), kun hän alkoi seurustella reilu vuosi sitten odottelivat kaikki jo häitä. Yllättäen tyttöä ei enää näkynyt, eikä kaveri puhunut tästä mitään, lopulta selvisi että nämä eivät olekaan enää yhdessä ja kaveria selvästi hävetti ettei jutusta tullut mitään, ei siis minkäänlaisia tuuletuksia että vapaus voi edelleen jatkua. Nykyisin osa nuorista asuu yhdessä ennen avioitumista mutta kaikkien perheiden moraali ei tähän repeä, salaiset puistotapailut ovat arkipäivää ja olenkin muutaman kerran koiranpissatus lenkillä säikähtänyt pusikossa kahisevaa kuherteluparia. Anoppi oli silminnähden helpottunut kun me turkkilaisittain pitkän yhdessä asumisen jälkeen avioiduimme, tämän uteliaat naapuritkin saivat rauhan.

5. Lahjat

Merkkipäivinä mies ostaa lahjan, aina. Hän ei venkoile viikkoja edessäni toistelleen että sulla on kaikkea ja sano itse mitä haluat. On aika noloa kun rouvan kaverit kyselevät mitä lahjoja tämä on saanut ja onkin vain levitellä ranteita ilman uusia hiluja tai sormia ilman timangeja. Sana kiirii tietysti rouvien miehille ja julkinen nolaus on valmis. Ystävänpäivä on täällä rakastavaisten juhla jolloin toista muistetaan, hää- ja kihlajaispäivä sekä syntymäpäivät ja äitien- ja isänpäivä ovat myös muistamisen arvoisia.




6. Käytöstavat

Se kuinka käyttäytyy kertoo paljon taustasta, aika nuoresta pitäen tavat ovat hallussa. Huono käytöksiset miehet jäävät mieleen, sillä heitä on aika vähän. Ovet avataan, toista jaksetaan odottaa ovea auki pitäen, kasseja tarjoudutaan kantamaan auliisti, tuoli tarjotaan naisille takamuksen alle ja mies maksaa aina laskut.  Naiset osaavat käyttää tätä myös hyödykseen, aika helposti heitä alkaa heikottaa, verenpaine laskee tai ovat muuten vain uupuneita liiallisesta kävelemisestä tai ostoskassin kantamisesta. Turkkilainen mies on yleensä kuin kotonaan suurissa seurueissa, hän osaa keskustella kepeitä, nauraa oikeassa paikassa eikä pitkästy, se on sitten eri asia olisiko hän mieluummin kotosalla pieruverkkareissa mutta ainakaan se ei näy ulospäin.

7. Miehisyydestä

Turkkilaiset miehet rakastavat makeaa, suklaata ja baklavaa, leivonnaisia ja keksejä, mitä makeampaa sen parempaa. Suklaansyöpöttely tuntuu Suomessa lukeutuvan epätoivoisten naisten huviksi, täällä se on koko kansan huvia. Kuntosalin omistajan pojalla on aina baklavaa mussutettavana pöytälaatikossa, tiedän Suomessa asuvien turkkilaisten miesten kaipaavan monesti eniten juuri makeita herkkuja kotimaastaan ja odottavan vesikielellä herkkulaarien äärelle pääsyä. Miehet täällä suutelevat tavatessaan toisiaan poskille, halaavat ja käyskentelevät käsikynkkää ilman että kukaan virnuilisi asialle. Jatkuva parturissa käynti, parteveden lotraus ja kasvonaamioiden käyttö on aika normaalia, ei paikallisittain mitään naismaista hömpötystä. Jokainen Turkissa kävijä on varmasti astunut kadulla vastaankävelevän miehen partavesipilveen.


Nämä mieleen tulleet asiat vuoden vaihtuessa tuskin ovat kovin tärkeitä tai kovinkaan syvääluotaavia havaintoja, päällimmäisiä lähinnä, olen aika varma että jokaisella ulkosuomalaisella tai turkkilaisen puolisolla on seitsemän omaa pinon päällimmäistä jotka ovatkin jotain ihan muuta. 


13 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista oli taas lukea näistä eroista.Muutenkin juttusi ovat olleet mielenkiintoisia:) Kiinnitin huomiota erityisesti tuohon pukujuttuun;täälläkin tietysti tietyissä paikoissa käytetään pukuja,mutta muuten pukeudutaan siististi,mutta rennommin,työpaikoilla,ainakin niissä,missä olen itse ollut.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista tosiaan! En tunnu ehtivän ikinä ajatuksella kommentoimaan mutta mielenkiinnolla käyn kaikki juttusi lukemassa.

    VastaaPoista
  3. Juuri Niin! Ja niinkö? Minulla on sellainen kuva, että naisväki passaa ja palvelee, mutta en ole kovin montaa vaimolleen vesilasia kiikuttavaa miestä tavannut. Hienoa, jos heitä on olemassa:).

    Meidän ystävät jaksavat virnuilla miehelleni siitä, että ennen kuin hän lupaa jotakin, hän haluaa kysyä sopiiko asia vaimolle. Turkkilaisen miehen ei ilmeisesti tarvitse tällaista tehdä?

    Se, että tässä perheessä vaimo voi lähteä viikonlopuksi joskus reissuun ja isi selviää lastehoidosta, ruoanlaitosta ja siivouksesta, on lähipiirimme mielestä käsittämätöntä. Saati sitten mieheni, joka meni miestenvessaan vaihtamaan vauvalle vaippaa. Sellaista ei ollut selvästi turkkilaiset miehet tulleet ajatelleeksikaa tehdä.

    Kaikesta tästä johtuen minusta Turkissa on hyvin voimakas MIES-kulttuuri voimassaan. Onneksi poikkeuksia on ja toivon aina, että nämä poikkeukset ovat sattuneet suominaisille:D.

    VastaaPoista
  4. Yaelian: Tama on varmaan sellainen Ankaralainen juttu osittain, taalla on niin paljon virkamiehia etta katukuva on pukumiesmainen, kiitos ja kumarrus kun tykkaat lukea juttujani!

    Kata: Vuorokauteen kaipaisi enemmin tunteja, mita vahemmin hommaa sen nopeammin tunnit ainakin mulla juoksee :)

    Mine: Minun appeni on kylla sita ikapolvea etta anoppi hanta passaa mutta lapset taas taas taysin toista maata, omassa tuttavapiirissani passaaminen on yleensa kahden kauppaa, monessa suomalaisessa kaveriperheessa mies-naisroolit ovat paljon perinteisempia kun paikallisissa tuttavaperheissa, on meita moneen junaan.

    VastaaPoista
  5. Mine, tuossa on varmasti se pointti myös, että täytyy olla tietynlaisella luonteella varustettu, ei ihan perinteinen turkkilaismies varmasti meidän kanssamme jaksaisikaan (eikä egokaan varmaan kestäisi) :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä meilläkin kaikki kotiin liikkuvat asiat jaetaan ,koska kummatkin on työssä käyviä. Mies opetti mulle miten vaipat vaihdetaan ja miten lapsia hellitään.Mieheni on se joka mua täällä passaa,varsinkin jos olen kipeänä.Tällasta kohtelua en ole ikinä saanut pohjoismaalaiselta mieheltä.
    Toi kenkä juttu osu tosi nappiin,luulin sen vaan olevan mieheni päähänpistoja että kengistä täytyy pitää huolta. Tosta rasismista vielä, en tiiä miten Suomessa on, mutta Ruotsissa on piilorasismia kamalasti.sen huomaa etenkin työpaikoilla,naureskellaan seläntakana kummallisille nimille sun muulle.

    VastaaPoista
  7. Karoliina: Niin kyllahan se on toivottavaa etta löytyy puoliso jonka kanssa on sama ajatusmaailma kotitöiden ja puhteiden jakamisesta

    Anonyymi: Kiva kun kommentoit! Taytyy sanoa etta musta tuntuu etta minakin olen oppinut enemmin mieheltani lapsen hellimista ja hoitoa kun han minulta, samoin jos olen sairaana niin keksii vaikka mita etta on minua hoitamassa tai vahintaan joku muu. Olen ymmartanyt etta Ruotsissa ollaan niin konfliktipelkoisia ettei suoraan edessa sanota mitaan mutta todellakin selan takana voidaan olla todellakin rasistisia?

    VastaaPoista
  8. Muistan vielä niin hyvin kun suhteen alkuaioina kumpikin istuttiin sohvalla tekemättä juurikaan mitään ja mieheni pyysi minua hakemaan lasin vettä itselleen. Minä hakemaan vesilasia mutisten loukkaantuneen "mikä ihmeen palvelija mä oon". Kunnes sitten tajusin että se on ihan normaalia. Hän saattaapi jopa loukkaantua jos yöllä esimerkiksi herään ja lähden itse hakemaan vettä hänen vielä ollessa hereiellä. Ei voi ymmärtää miksei hänene hakemansa vesi kelpaisi.

    Että kyllä hekin osaavat paapoa ja passata vaikka monilla se mielikuva onkin että Turkissa ainoastaan naiset palvelevat miehiään.

    Toki meilläkin on vähän se meininki että kotityöt kuuluu naiselle. Meillä tuo miekkonenkin niitä tekee, pyykkää, kokkaa jne. mutta muille miehille ei saa missään nimessä kertoa ;)

    VastaaPoista
  9. Emilia: Turkissa on myös tuo etta aina toista ajatellaan, kun haetaan vetta tai mita vaan niin toisillekin tuodaan eika vaan itselle. Kylla minustakin miehet paapovat naisiaan aika paljon Turkissa, toisille voi tosiaan olla kova paikka muiden miesten edessa mutta kotioloissa sitten ovat tosi pehmoja :)

    VastaaPoista
  10. Hei Petra, loysin blogisi Karoliinan blogin kautta. Tosi hienosti ja kivasti olet kirjoittanut tosi kaikesta!! Rupeankin sita tanaaan enemman lukemaan illalla kun saan lapset nukkumaan :) Hayırlı olsun siis :)

    Haluaisin tahan myos lisata yhden mielestani tarkean eron turkki-suomi suhteissa. ALKOHOLI. Turkkilaista miesta harvemmin nakee baareissa juomassa itseaan kanniin joka viikonloppu kuten Suomessa vastaavanlaiset. Taalla osataan pitaa hauskaa ilman alkoholia tai jos sita juodaan, niin juodaan kohtuudella. Se oli ainakin minulle, suomalaisena, iso tekija jonka takia Turkkiin myos tykastyin ja mieheeni :) Yha edelleen mieheni juo korkeintaan kaksi olutta jos juo. Se riittaa mukavaan illanviettoon eika ole krapulaa seuraavana paivana. Eika taalla ihannoida sita kannikulttuuria. Miehet eivat kerskaile etta "oltiin eilen niin kannissa etta". Taalla jos juodaan niin sit yleensa juodaan kotona ystavien kesken ja KOHTUUDELLA!

    VastaaPoista
  11. Heli: Kiitos ja kiva kun tykkaat! Tuo alkoholi on muuten tarkea asia, turkkilaiset osaavat kayttaa sita kohtuudella kayttaessaan, kylla se on iso plussa etta ei tartte miettia koskaan saapuuko mies ymparipaissaan kotia. Itseasiassa olen kirjoittamassa juttua tasta ulkona kaymisesta joka sivuaa tata alkoholinkayttöakin. Kiva kun löysit tanne!

    VastaaPoista
  12. Tämä(kin) oli oikein mielenkiintoinen kirjoitus ja jotenkin se toi mieleeni Orhan Pamukin kirjat... olen niistä saanut sellaisen käsityksen että turkkilaiset miehet käyttäytyvät tavalla jota suomalaiset miehet pitäisivät naismaisena. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että he olisivat naismaisia, minusta se tarkoittaa sitä että turkkilaisten miesten maailma ja mahdollisuudet ovat paljon avarammat ja kiinnostavammat kuin jäykästi perinteistään kiinni pitävien suomalaisten :-)

    VastaaPoista
  13. Voi ei, nyt vasta luin nämä erot! Seurustelin viime vuoden puolella turkkilaisen miehen kanssa täällä Suomessa ja kerran kun hän ilmaisi halunsa juoda vettä, niin minä toki suomalaisittain sanoin, että keittiöstähän sitä saa. :D Ilmankos näytti hieman hämmentyneeltä. No aina oppii uutta! :D

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!